Uutisarkisto

29.7.2015 15.13

Suomalainen maaseututaajama. Nyt.

Suomalainen maaseututaajama 2010-luvulla -tutkimuksen perusteella maaseututaajamien viime vuosikymmenien kehitykselle on leimallista ”pysyvän keskeneräisyyden paradoksi”.
Paradoksin keskiössä on yhtäältä kaupunkisuunnittelun ja kaavoituksen keinoin luodun rakennetun ympäristön keskeneräisyys, vajaakäyttöisyys ja ylimitoitus ja toisaalta kehitysnäkymien ja tulevaisuuden epäselvyys. Hankkeessa tarkasteltiin seitsemän maaseututaajaman muutosta 30 vuoden aikana. Kohdetaajamat olivat Hauho, Kangasniemi, Kälviä, Kaustinen, Multia, Perniö ja Sysmä.
Kangasniemi oli yksi tutkimushankkeessa tarkastelluista maaseututaajamista. Kuva: Emilia Rönkkö

Kokonaiskuvaa tarvitaan taajamarakenteen muutoksen ennakointiin

Maaseututaajamien fyysisen ympäristön muutokset kulminoituvat taajamarakenteen hajaantumiseen ja keskustojen toiminnalliseen yksipuolistumiseen. Keskustojen vaeltamiseen havahduttiin jo 30 vuotta sitten, mutta sitä voi tapahtua myös jatkossa. Mikäli paikallisen keskuksen vetovoima laimenee tarpeeksi, pahimpana uhkakuvana on sen lopullinen siirtyminen lähimpään kaupunkiin, erityisesti kuntaliitospaikkakunnilla.

Kaavallisella ohjauksella ei ole ennakoitu toimintaympäristössä tapahtuneita muutoksia. Vielä huonommin sen avulla on pystytty korjaamaan tapahtuneita vaurioita. Kokonaiskuvan puuttuessa taajamissa on edetty hankekohtaisen kehittämisen mallilla, postimerkki kerrallaan.

Maaseututaajamia suunnitellaan yhä yksityisautoilun ehdoilla

1960-70-lukujen kaavoituksen toteutuneimmat osat edustavat ylimitoitettua liikenneväylästöä. Silti maaseututaajamia suunnitellaan yhä yksityisautoilun ehdoilla. Tämä kaventaa jalkaisin tai pyörällä liikkuvien asukkaiden elintilaa.

Hyvinvointivaltion rakentamisen myötä maaseututaajamissa on jatkettu kasvuodotuksia. Olemme tottuneet rakentamaan uusille alueille, vaikka keskusten väkiluku on laskenut.

Uskoa investointeihin, uuteen kasvuun ja kehitykseen toki tarvitaan, mutta myös rohkeutta tarkastella taajaman kehitystä ja kestävää kasvua sopeuttaen fyysiset rakenteet ja toiminnalliset puitteet 2010-luvun tilanteeseen. Myös rohkeaa uudistumista tarvitaan: Onko aika riittävän kypsä suomalaisen maaseututaajaman jälleenrakennukselle ja uudistumiselle, kun Suomi täyttää pian 100 vuotta? Lähivuosien rakennetun ympäristön korjaus- ja muutosvelka ovat realiteetteja joiden kohtaamista emme enää voi vältellä.

Tutkimuksen tulokset haastavat sekä suunnittelijat että kuntapäättäjät: jotta epävarmassa ja nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä voidaan tehdä perusteltuja päätöksiä, tarvitaan nykyistä kokonaisvaltaisempaa pitemmän aikavälin seurantatietoa taajamien rakennetun ympäristön muutoksista. Suomalainen maaseututaajama 2010-luvulla -tutkimus on pyrkinyt osaltaan muodostamaan perustaa maaseututaajamien seurantatutkimukselle, jonka aikajänne on noin 30 vuotta.

Loppuseminaarissa lisää aiheesta

Hankkeen tuloksia tarkasteltiin tarkemmin loppuseminaarissa Helsingissä 12.6.2015. Seminaarin materiaaleihin ja muihin hankkeen materiaaleihin voit tutustua Suomalaiset maaseututaajamat -hankkeen verkkosivuilla.

Kirjoittaja:
TkT Emilia Rönkkö, Oulun yliopiston arkkitehtuurin tiedekunta

Lisätietoja:
Päivi Kärnä, p. 044-708 1607, paivi.karna@lamk.fi

Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi