Julkiset ruokahankinnat – investointi tulevaisuuteen

Julkiset ruokahankinnat voivat kehittää ruokajärjestelmää ja tuoda elinvoimaa

Julkisiin ruokapalveluihin hankitaan ruokaa vuosittain sadoilla miljoonilla euroilla. Laajuutensa perusteella nämä hankinnat voivat olla merkittäviä paikallisille ruokajärjestelmille. Lähiruokahankintojen lisäämiseksi on tehty ohjelma- ja hanketyötä vuosikymmenten ajan. Lähiruoan hankkimisen edistämisessä tarkoitus ei ole unohtaa hankintalain periaatteita tai väheksyä käytännön realiteetteja. Sen sijaan tarkoituksena on muistuttaa, että jokaisessa hankintaketjun vaiheessa voidaan tehdä valintoja, jotka luovat uusia mahdollisuuksia kehittää paikallista yritystoimintaa, hajautettua ruokajärjestelmää ja kansallista huoltovarmuutta.

Nämä näkökulmat ovat esillä myös maaseutupolitiikan keskusteluissa. Kokonaisohjelman toimenpiteet korostavat aluetalousvaikutusten huomioimista ja vuoropuhelun edistämistä. Samat aiheet ovat keskiössä Ruralia-instituutin tuoreessa raportissa. Siinä kuvatut aluetaloudellisten vaikutusten arviointitulokset osoittavat, miten esimerkiksi ruokahankintojen kotimaisuusastetta pienentävät säästöt heijastuvat työpaikkojen menetyksinä. Julkiset hankinnat voidaankin nähdä kustannusten sijasta investointina elinvoimaan.

Uusi vaihde kehittämiseen

Tavoitteiden asettaminen on tärkeää, mutta niin on myös niiden saavuttamisen seuraaminen. Ruralia-instituutti toteutti viime vuonna kolmannen selvityksen lähiruokaosuuksien kehittymisen arvioimiseksi; edelliset selvitykset toteutettiin vuosina 2013 ja 2019. Tulosten mukaan osuus on pysynyt melko vakaana reilun kymmenen viime vuoden aikana. Jos osuutta halutaan kasvattaa, se vaatii uudenlaisia toimia tai nykyisten toteuttamista yhä paremmin.

Meistä jokaiselle löytyy vaikuttamisen paikkoja tässä tehtävässä. Näitä paikkoja nostamme esiin hankejulkaisuissamme. Voisiko alueesi elinkeinoyhtiö rakentaa uusia yhteyksiä toimijoiden välille? Dynaamisen hankintajärjestelmän laajempi käyttö voisi kannustaa pienempiä yrityksiä osallistumaan hankintoihin, ja poikkeustilanteita koskevat huolet voisivat lieventyä keskustelemalla. Paikalliset tukut voisivat toimia yhä enemmän pientuottajia ja suurkeittiöitä yhdistävänä voimana. Entä yhteiskehittäminen – saataisiinko sen kautta markkinoille uusia ruokatuotteita tai jopa innovaatioita? 

Oletko sinä miettinyt, mistä julkiskeittiön lautaselta syömäsi ruoka on tullut? Voisitko sinä osallistua keskusteluun julkisten elintarvikehankintojen tulevaisuudesta?

Lisätietoa aiheesta on tarjolla sivulla maaseudunhankinnat.fi.

Kirjoitus liittyy maa- ja metsätalousministeriön rahoittamaan Lähiruoan käytön kehittyminen julkisissa ammattikeittiöissä ja sen aluetaloudelliset vaikutukset -hankkeeseen sekä maaseutupolitiikan TUUMA27-verkostoon.

Blogin kuva: Ilona Myllyoja