Luontoavusteisten menetelmien käyttöön löytyy kiinnostusta ja ratkaisuja

Syvällistä luontoavusteisten menetelmien osaamista arveltiin hyvinvointialueen henkilöstöllä olevan vielä varsin vähän, vaikka toimintaa yleisellä tasolla tunnetaankin. Menetelmiä tiedettiin olleen ja olevan edelleen käytössä eri palvelualueilla. Jo ennen hyvinvointialueuudistusta Eskoon vammaispalveluissa käynnistynyt toiminta mainittiin usein esimerkkinä. Kolmessa toimintakeskuksessa on käytössä kumppanuusmallilla toimiva Green Care hoivatoiminta maatilojen kanssa. Haastatteluissa tuli kuitenkin esille, että taloussyistä omaa toimintaa täydentävien palvelujen hankintaa oli vähennetty, maksusitoumuksia on lopetettu.

Luontoavusteisista menetelmistä hyviä kokemuksia

Haastateltujen kokemukset luonto- ja eläinavusteisuudesta olivat yleisesti myönteisiä. Eläinavusteisuudella on pystytty lähestymään asioita eri tavalla, esimerkiksi psykoterapeuttisesti on saavutettu mielekkäitä osa-alueita kielelliseen terapiaan verrattuna. Kipeistä asioista puhuminen voi olla helpompaa eläimen ollessa mukana. Vahvaa tutkimusnäyttöäkin todettiin olevan, mutta ammattilaisten koulutuksessa menetelmät eivät juurikaan tule esille. Perehtymisen arvioitiin riippuvan henkilön omasta kiinnostuksesta.

Luonto- ja eläinavusteisten menetelmien katsottiin soveltuvan monille asiakasryhmille kuten lapsille, päihdeongelmista kärsiville, vammaisille ja ikääntyneille. Lyhyissä hoitosuhteissa mahdollisuuksia nähtiin vähemmän. Haasteita luonto- ja eläinavusteisuuden käytön laajentamiselle ovat haastateltujen mukaan toiminnan lisäkustannukset, eläinten ylläpidon järjestäminen, henkilöstömitoitus, ajankäyttö ja kulkeminen luontoon.

Uutta toimintaa tukevia yhteistyörakenteita arvioitiin kadonneen organisaatio- ja henkilömuutoksissa. Lisäksi mahdollinen muita menetelmiä parempi vaikuttavuus ei haastateltujen mukaan näy hyvinvointialueen rahoituksessa. Hyvän hoitotuloksen tarjoava kustannusvaikuttavampi menetelmä voi olla kalliimpi, jolloin siitä säästettäessä tilanne voi ehtiä kriisiytymään.

Askeleita luontoavusteisten menetelmien käyttöön

Esille nostetut esimerkit luonto- ja eläinavusteisesta toiminnasta olivat usein lähteneet työntekijän omista intresseistä, esimerkiksi luonto- ja eläinharrastuksesta. Haastatellut kokivatkin, että hyvinvointialueella ei ole vaikeuksia löytää henkilökuntaa viemään luonto- ja eläinavusteisuutta eteenpäin. Toiminnan sisällyttäminen omaan työhön oli sallittu työnantajan suunnalta. Muutoinkin johdon suunnalta oli havaittu merkkejä myönteisestä suhtautumisesta, vaikka toistaiseksi aihetta ei ole varsinaisesti vastuutettu kenellekään.

Menetelmien käyttöönottamisessa tuotiin ensimmäisenä vaiheena esille johdon suunnalta toiminnan mahdollistaminen niille, joilla on menetelmiin henkilökohtaista kiinnostusta. Esimerkiksi tanssi- ja liiketerapia oli lähtenyt näin liikkeelle, mahdollistettu ja tuottanut hyviä kokemuksia. Seuraavassa vaiheessa työnantaja ja palvelulinjan johto päättäisivät, mitä toimintaa halutaan toteuttaa, ja tämä kirjattaisiin strategioihin ja hyvinvointikertomuksiin.

Keinoina edistää luonto- ja eläinavusteista toimintaa haastatellut näkivät myös markkinavuoropuhelun ja yhteisen ideoinnin palveluntarjoajien kanssa. Tässä tarkoituksessa voitaisiin järjestää esimerkiksi työpajoja eri palvelualojen kanssa. Palvelujen kehittämiseen ja vaikuttavuuden todentamiseen toivottiin vetoapua menetelmien hyötyjä tuntevilta osaajilta. Tällöin voitaisiin tarkastella, miten toiminta istuisi erilaisiin palvelupolkuihin sekä mitkä asiakasryhmät toiminnasta hyötyisivät ja millä tavoin.

Nykytilanteen moni haastateltava näki jonkinlaisena suvantovaiheena. Taloustilanteen ja muuttuneen organisaatiorakenteen takia toiminnan sisällölliseen kehittämiseen ei tahdo riittää voimavaroja. Mahdollisuudet nähdään parempana, kunhan päästään vakiintuneempaan tilanteeseen. 

Kehitysaskeleet nähtiin vielä pieninä, etenemistä voisi tapahtua erityisesti oman tuotannon sisällöllistä puolta vahvistamalla esimerkiksi koulutuksen avulla. Näin oli jo toimittukin ikäihmisten palveluissa hoitajia kouluttamalla. Uusia toiminnallisuuksia voitaisiin saada hankeavuin otettua käyttöön ja hyödyttämään omaa palvelutuotantoa.

Palvelujen sisällön kirkastamista tarvitaan

Haastatellut korostivat, että mahdollisessa yhteistyössä luontoavusteisia palveluja tarjoavien kanssa sote-palvelun perustehtävän on täytyttävä. Hyvinvointialue toteuttaa tai hankkii ainoastaan lakisääteisiä ja sote-säädösten mukaisia ja nimikkeillä olevia palveluja.

Palveluntarjoajien osalta lähtökohtana pidettiin ammatillista osaamista ja Valviran edellyttämää sote-alan pätevyyttä, jota luonto- ja eläinavusteisuuden osaaminen sitten täydentää tuoden menetelmällisesti lisäarvoa varsinaiseen asiakkaalle tuotettuun palveluun. Toimijan olisi tärkeää osata kertoa tuen tarpeen arvioijalle ja palvelusta päättävälle, mitä hän osaa ja mihin tarpeeseen hän palvelullaan vastaa.

Blogi-kirjoitus perustuu Euroopan unionin osarahoittaman Polkuja parempaan -hankkeen tekemiin haastatteluihin. Hankkeen toimesta haastateltiin alkuvuodesta 2026 Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueelta yhteensä 10 henkilöä, mm. palvelualuejohtajia ja palveluyksikköjohtajia. Haastatellut edustivat monipuolisesti eri palvelualueita: vammaisten ja työikäisten palveluja (3 henkilöä), ikäihmisten palveluja, perheiden palveluja, sosiaalipalveluja, mielenterveys- ja riippuvuushoidon palveluja, lähiterveyspalveluja ja kuntoutusta, terveyspalveluja sekä kehityspalveluja.