Maallemuuttotrendi eriyttää maaseudun kehitystä

Maaseutukunnissa kuntien välisen nettomuuttoliikkeen kehitys on viime vuosina ollut erilaistava. Harvaan asutun maaseudun kunnissa nettomuuttoliikkeen trendi on kääntynyt myönteiseen suuntaan syksyllä 2019 ja kuntaluokan muuttotappiot ovat merkittävästi pienentyneet myös korona-aikana. Nettomuuttoliikkeen perusteella myös kaupungistuminen on korona-aikana hieman heikentynyt. Eriytyvää kehistä nettomuuttoliikkeessä heijastavat syventyvät muuttotappiot ydinmaaseudulla ja kaupunkien läheisellä maaseudulla.

Tässä kirjoituksessa tarkastelen kuntien välisen nettomuuttoliikkeen kuukausittaista kehitystä kuntaluokissa vuosina vuodesta 2013 aina vuoden 2020 syyskuuhun asti. Tavoitteena on tarkastella korona-ajan vaikutusta erityisesti maaseutuluokkien nettomuuttoliikkeeseen. Paikkatietopohjaisessa kuntaluokituksessa kunnat jaetaan kaupunkeihin (55 kuntaa), kaupunkien läheiseen maaseutuun (55), ydinmaaseutuun (121) ja harvaan asuttuun maaseutuun (79).

Kausittaisuus haaste nettomuuttoliikkeen tulkitsemiselle

Monet aikasarjat käyttäytyvät ajan suhteen säännöllisesti. Myös kuntien väliselle nettomuuttoliikkeelle on kuntaluokissa tunnusomaista säännölliset ja voimakkaat kuukausivaihtelut (kuva 1). Tulkintojen näkökulmasta juuri tämä voimakas kuukausivaihtelu vaikeuttaa nettomuuttoliikkeessä tapahtuvien muutosten havaitsemista.

Kaikissa maaseutuluokissa nettomuuttoliikkeen kuukausittainen vaihtelu on voimakasta ja säännöllistä. Kaikki maaseudun kuntaluokat ovat voimakkaasti muuttotappiollisia elokuusta lokakuuhun, kun muun muassa nuoret muuttavat opiskelemaan kaupunkeihin (kuva 1). Muina kuukausina maaseutuluokkien nettomuuttoliikkeen kausivaihtelu on hillitympää ja joinakin kuukausina maaseutu on myös muuttovoittoista eli maaseutukuntiin muuttaa enemmän uusia asukkaita kuin sieltä muuttaa pois.

Kaupungeissa nettomuuttoliikkeen kausivaihtelu on myös hyvin säännöllistä, mutta päinvastaista maaseutukuntien kausivaihtelulle (kuva 1). Niinpä kaupungeissa muuttovoitto on erityisen voimakasta heinäkuusta syyskuuhun. Muina kuukausina nettomuuttoliike vaihtelee kaupungeissa maltillisemmin. Huhtikuusta kesäkuuhun ulottuvalla jaksolla kaupungit ovat myös kuntaluokkana muuttotappiollisia.

Kuva 1. Nettomuuttoliike kuntaluokissa vuoden 2013 alusta vuoden 2020 syyskuuhun. (Aineisto: Tilastokeskus, väestön ennakkotilasto)

Nettomuuttoliikkeen trendit eriytyvät kuntaluokissa

Nettomuuttoliikkeen voimakkaan kausivaihtelun vuoksi kahden peräkkäisen havainnon vertaaminen ei ole mielekästä, koska muutos edelliseen havaintoon kertoo lähinnä nettomuuttoliikkeen kausi-ilmiöstä eikä pidemmän aikavälin suhdannekehityksestä eli trendistä. Pidemmän aikavälin muutosten tulkintaan varten nettomuuttoliikkeen aikasarjasta voidaan osittaa erilleen trendi (kuva 2), josta on mahdollista tulkita luotettavammin korona-ajan muutoksia kuntaluokkien nettomuuttoliikkeessä.

Harvaan asutun maaseudun kunnissa nettomuuttoliikkeen trendi on kääntynyt myönteiseen suuntaan jo syksyllä 2019. Korona-aika on vahvistanut tätä trendiä riippumatta alkuvuoden voimakkaasta talouden taantumisesta. Nettomuuttoliikkeen trendi onkin vuonna 2020 ollut harvaan asutun maaseudun kunnissa huomattavasti korkeampi kuin kertaakaan aikaisemmin vuodesta 2013 alkavalla aikavälillä. Muuttotappiot ovat syksystä 2019 vähentyneet harvaan asutun maaseutukunnissa 180 asukkaasta 20 asukkaaseen vuoden 2020 syyskuuhun mennessä.

Muuttotappioiden pienentyessä maallemuuttoa on aikaisempaa enemmän ja tämä näkyy myös muuttovoittoa saavien harvaan asutun maaseudun kuntien lukumäärän kasvuna. Vuonna 2020 tammikuusta syyskuun ulottuvalla aikavälillä harvaan asutun maaseudun kunnista muuttovoittoisia oli 26, kun vuonna 2013 vastaava luku oli 16. Näissä kunnissa myös muuttovoitto kasvoi keskimäärin 15 asukkaaseen, kun aiemmin muuttovoitto oli keskimäärin 9 asukasta. Samalla aikavälillä muuttotappioita kokeiden kuntien muuttotappiot vähentyivät keskimäärin 32 asukkaasta 25 asukkaaseen.

Kuva 2. Nettomuuton 3 kuukauden liukukeskiarvojen trendisykli kuntaluokissa vuoden 2013 alusta vuoden 2020 syyskuuhun. (Aineisto: Tilastokeskus, väestön ennakkotilasto)

Kuntaluokkien nettomuuttoliikkeen trendien vertailu osoittaa, että viimeisten vuosien aikana kuntaluokkien sisällä on tapahtunut nettomuuttoliikkeen kehityksessä eriytymistä. Muissa kuntaluokissa – kaupungeissa, kaupunkien läheisellä maaseudulla ja ydinmaaseudulla – nettoliikkeen trendi ei ole kääntynyt ylöspäin korona-aikana. Näissä kuntaluokissa nettomuuttoliikkeen trendi osoittaakin alaspäin, mikä tarkoittaa maaseutuluokkien osalta muuttotappioiden voimistumista ja kaupungeissa muuttovoiton pienentymistä korona-aikana (kuva 2).

Nettomuuttoliikkeen trendi haastaa harvaan asutun maaseudun kuntia

Nettomuuttoliikkeen trendin perusteella maallemuutto on suositumpaa kuin koskaan aikaisemmin vuodesta 2013 alkaneella aikavälillä. Maaseutuun liitetyt positiiviset mielikuvat hyvästä elämästä näyttävätkin nyt realisoituvan muuttoliikkeenä harvaan asulle maaseudulle, joka kytkeytyy monipaikkaisuuden välityksellä kaupunkeihin.

Muuttotappioiden sijaan yhä useampi harvaan asutun maaseudun kunnista on muuttovoittoinen. Huomion arvoista on myös, että muuttotappiot ovat merkittävästi pienentyneet harvaan asutun maaseudun muuttotappiokunnissa. Havainnot viittaavat siihen, että aluekehityksen väestöä keskittävät nykytrendit voivat muuttua digitalisaation edetessä, jolloin yhä useammalle tulee mahdollisuus valita joustavasti oma asuinpaikka. Korona-ajan havainnot ehdottavatkin, että tulevaisuudessa ihmisten asumista ja liikkumista voivat määrittää nykyistä enemmän pehmeät vetovoimatekijät, jotka liittyvät asuinympäristön viihtyisyyteen tai arjen elämiseen.

Aluekehitykseen olisi siten syntymässä kahdet markkinat: kovat työpaikkamarkkinat, joissa alueet kilpailevat työpaikoista ja yrityksistä, ja pehmeämmät asumismarkkinat, joissa alueet kilpailevat monipaikkaisten ihmisten asumisvalinnoista. Harvaan asutun maaseudun kunnat ovat perinteisesti olleet häviäjiä kovilla työmarkkinoilla. Jälkimmäisillä pehmeillä asumismarkkinoilla niillä on kilpailuetua, koska niillä on kiistattomia etuja asuinympäristön viihtyisyydessä suhteessa muihin alueisiin.

Nettomuuttoliikkeen positiivinen trendi asettaa positiivisen haasteen harvaan asutun maaseudun kunnille. Kun muuttotappiot ovat olleet aiemmin näissä kunnissa voimakkaita, on niiden täytynyt luonnollisesti sopeuttaa toimintaansa vastaamaan paremmin väestökehitystä.

Nyt tilanne on yhä useammassa harvaan asutun maaseudun kunnista toinen, sillä kuntien olisi vastattava kasvavaan kysyntään kaavoituksella, ajanmukaisella infrastruktuurilla – erityisesti nopeilla tietoliikenneyhteyksillä – ja muuttajille suunnatuilla palveluilla. Nämä tekijät mahdollistavat entistä useamman asumisen harvaan asutulla maaseudulla. Samalla kunnat parantavat mahdollisuuksiaan jatkaa myönteistä kehitystään paikkariippumattomuuden yleistyessä.

Kirjoittaja

Kirjoitus on osa Elinvoimainen ja kestävä monipaikkainen Suomi (SOMPA)-hanketta.

  • Lehtonen, Olli

    Erikoistutkija, Luonnonvarakeskus

    Sähköpostiosoite: olli.lehtonen@luke.fi

    Olli Lehtonen toimii erikoistutkijana Luonnonvarakeskuksessa Luonnonvarojen ja maaseudun kehittämisen ryhmässä.