Maaseudun resilienssi ja sininen talous keskiössä OECD:n konferenssissa Brasilian Rio de Janeirossa

Matkaraportti Rio de Janeirossa järjestetystä OECD:n maaseudun kehittämisen konferenssista, jossa keskusteltiin maaseudun ja kaupungin vuorovaikutuksesta, resilienssistä ja oikeudenmukaisesta siirtymästä. Suomen puheenvuoro nosti esille metsien kestävän käytön ja metsäkasvatuksen merkityksen, kun taas paikallisissa näkökulmissa korostuivat sininen talous sekä kestävän ruoantuotannon mahdollisuudet.

Maaseutupolitiikan KERÄ-verkoston erityisasiantuntijat Nora Backlund ja Nora Purojärvi osallistuivat Rio de Janeirossa 25.–28.11.2025 järjestettyyn OECD:n maaseudun kehittämisen konferenssiin, jonka teemana oli Rural-Urban Connections: Pathways to Sustainable Development. Matka sisälsi kahden päivän konferenssitilaisuuden, Green Rio -tapahtuman paneelikeskusteluihin ja näytteilleasettajiin tutustumisen sekä vierailupäivän Tirirican kansallispuistoon. Kansainvälinen viikko tarjosi lukuisia näkökulmia maaseudun kestävyyspolkuihin sekä maaseudun ja kaupungin välisen vuoropuhelun vahvistamiseen osana kestävän tulevaisuuden rakentamista. Vaikka monet OECD:n jäsenmaat olivat jättäytyneet pois konferenssista, mahdollisti tilaisuus kansainvälisiä kohtaamisia ja yhteisiä kehittämisen paikkoja.

Konferenssin sijainnin merkityksellisyys

Osallistumamme OECD:n maaseudun kehittämisen konferenssi järjestettiin ensimmäistä kertaa Latinalaisessa Amerikassa. Konferenssin näyttämönä toimi Museu do Amanhã, tulevaisuuden museo, joka on kaupungin arkkitehtoninen maamerkki ja tuo esille runsaasti kestävään tulevaisuuteen liittyviä kysymyksiä. Saimme vierailla museon näyttelyissä, jotka kannustivat pohtimaan, millaisessa tulevaisuudessa tulemme elämään ja kuinka tämän päivän valintamme vaikuttavat sekä omaan että planeettamme tulevaisuuteen. Museo tuo ilmastonmuutoksen, biodiversiteetin ja yhteisen vastuun teemat lähelle kävijöitään ja haastaa pohtimaan ihmisen ja luonnon välistä suhdetta. Teemat kietoutuivatkin sujuvasti konferenssissa esille tuotuihin näkökulmiin ja yhteisiin keskusteluihin kestävämmän tulevaisuuden rakentamisesta ja globaalisti yhteisistä haasteista sekä velvollisuuksista.

Rio de Janeiro näyttäytyi kontrastien kaupunkina, jossa varallisuuserot ja sosiaalisen kestävyyden rakentamiseen liittyvät haasteet näkyvät silmiinpistävästi. Puheenvuoroissa korostettiinkin, että kestävän tulevaisuuden rakentamisen on lähdettävä ruohonjuuritasolta, kuten paikallisten elinkeinojen ja asuinmahdollisuuksien turvaamisesta.

Nostoja keskusteluista: maaseudun resilienssi, ilmastosiirtolaisuus ja monipaikkaisuus muuttuvassa ilmastossa

Konferenssin puheenvuoroissa korostui maaseudun resilienssi, joka nähtiin sekä sosiaalisena, taloudellisena että rakenteellisena kykynä selviytyä haasteista osana muuttuvaa ilmastoa. OECD toi konferenssiin viestin, että resilienssi ei ole vain kykyä selviytyä kriiseistä vaan myös kykyä uudistua ja hyödyntää paikallisia vahvuuksia. Konferenssissa muistutettiin, että resilienssi liittyy vahvasti maaseudun yhteisöjen sosiaaliseen koheesioon sekä infrastruktuurin toimivuuteen. Siksi maaseudun digiyhteyksien ja muun infrastruktuurin varmistaminen nähtiin yhtenä merkittävänä kansainvälisenä poliittisena haasteena. Tämä edellyttää paikkaperusteista politiikkaa, joka tunnistaa alueiden erilaiset tarpeet ja mahdollisuudet.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset olivat läsnä lähes kaikissa keskusteluissa. Rio de Janeirossa merenpinnan nousu ja vesiturvallisuuden heikkeneminen nostettiin esille konkreettisina tulevaisuuden uhkina, jotka vaativat paikallista reagointia alueen asukkaiden, ympäristön ja talouden turvaamiseksi. Keskusteluissa korostui, että Brasilian kaltaisessa valtiossa ilmastosiirtolaisuuteen varautuminen on jo nyt väistämätöntä sosiaalisen ja kulttuurisen kestävyyden mahdollistamiseksi.

Liikkuvuuteen liittyvissä teemoissa nousi esille myös monipaikkaisuuden käsite, ja tässä yhteydessä Suomi nostettiin esille esimerkkinä käsitteen tuomisesta poliittiseen keskusteluun. Monipaikkaisuus voi tarjota uusia mahdollisuuksia maaseudun kehittämiseen, mutta edellyttää toteutuakseen toimivia liikenneyhteyksiä, tietoliikenneverkkoja ja palveluita.

Konferenssin otsikkoteemana oli maaseudun ja kaupungin välinen yhteys. Keskusteluissa tämä näkyi erityisesti ruoantuotannon näkökulmasta: maaseutu tuottaa ruokaa myös kaupunkien väestölle, ja on pohdittava yhteisesti, millä tavoin tämä yhteys voidaan toteuttaa mahdollisimman kestävästi. Vesienhallinta oli konferenssissa vahvasti esillä yhdistäen osaltaan konkreettisesti maaseudun ja kaupungin tarpeita. Esimerkkinä mainittiin vesiohjelmat, jotka vähentävät tulvariskiä maaseutualueilla ja parantavat samalla veden saatavuutta sekä turvallisuutta kaupungeissa.

Paikallisuus ja innovaatiot korostuvat OECD:n tuoreissa raporteissa

Konferenssissa esitellyt tuoreet OECD-raportit Reinforcing Rural Resilience ja Rural Innovation Pathways toivat vahvasti esille kaksi teemaa: maaseudun resilienssin vahvistamisen ja innovaatiopotentiaalin hyödyntämisen. Resilienssiä koskeva raportti käsittelee paikkaperusteista politiikkaa sekä muun muassa alueellisia vahvuuksia ja luonnonvarojen vastuullista käyttöä. Näiden rinnalla digiyhteydet, osaaminen ja luotettava maaseutudata nousevat keskeisiksi edellytyksiksi maaseudun resilienssiä vahvistettaessa.

Innovaatiopolkuja käsittelevä raportti haastaa ajatusta siitä, että innovaatiot syntyvät vain kaupungeissa. Maaseutu voi toimia kokeiluareenana ekologisille ja digitaalisille siirtymille, ja innovaatiot ilmenevät usein arjen ratkaisuina. Näistä esimerkkejä ovat uusiutuvan energian hankkeet, sosiaaliset yritykset ja palveluinnovaatiot. Raportti peräänkuuluttaa yksinkertaistettuja tukirakenteita ja yhden luukun palveluja, jotta paikalliset toimijat voivat kehittää ketteriä ratkaisuja kestävän tulevaisuuden tueksi.

Raportteja esittelevissä puheenvuoroissa muistutettiin, ettei ole olemassa “One size fits all” -mallia kestävien maaseutujen kehittämiseen vaan kehittämisen on lähdettävä paikallisesta tarpeesta ja osaamisesta. Lisäksi peräänkuulutettiin rohkeaa innovaatiovoimaa sekä paikalliseen toimintaan että päätöksentekoon.

Green Rio -tapahtuma ja kaikuja COP30-konferenssista

OECD-konferenssin rinnalla järjestetty Green Rio kokosi biotalouden ja sinisen talouden toimijat Marina da Glóriaan. Lisäksi tapahtumassa esiteltiin paikallisia toimijoita, lähiruoan tuottajia sekä innovaatioita. Green Rio välitti viestiä siitä, että alueellisesti vesivarojen hallinta ja innovaatioiden edistäminen ovat keskeisiä polkuja kohti kestävää tulevaisuutta.

Tapahtuma paneelikeskustelu tarjosi kaikuja aiemmin marraskuussa Brasilian Belémissä järjestetystä COP30-konferenssista. Paikalliset toimijat olivat aidosti ylpeitä siitä, että tapahtuma järjestettiin Brasiliassa, ja olivat erityisen tyytyväisiä konferenssin keskustelevaan luonteeseen. Lisäksi paikalliset osallistujat kokivat erityisesti valtamerten huomioimisen keskustelussa tärkeänä, ja kokivat, että valtameret nähdään COP30-konferenssin ansiosta vihdoin yhtenä merkittävänä avaimena ilmastonmuutoksen hillitsemiseen.

Green Rio -tapahtumaan oli ilahduttavasti nostettu esille myös sosiaalisen kestävän kehityksen näkökulmaa. Esillä oli muun muassa inkluusioajattelua edistäviä järjestötoimijoita, jotka tarjoavat saavutettavia, kaikille avoimia tapahtumia ja toimintaa, jotka vahvistavat osallisuutta, yhdenvertaisuutta ja yhteisöllisyyttä.

Sininen talous osana kestävää kasvua

Rio de Janeiroa kuvattiin konferenssissa sinisenä metropolina, minkä vuoksi myös sininen talous oli vahvasti esillä konferenssin puheenvuoroissa. Sininen talous (engl. Blue Economy) viittaa sellaiseen taloudelliseen toimintaan, joka perustuu vesivaroihin ja vesiekosysteemeihin eli meriin, jokiin, järviin ja rannikkoalueisiin. Konferenssin puheenvuoroissa korostettiin, että sininen talous voi olla merkittävä alueellisen kestävän kasvun moottori tarjoten uusia työpaikkoja ja liiketoimintamahdollisuuksia esimerkiksi kalataloudessa, vesiliikenteessä ja ekoturismissa. Samalla muistutettiin, että vesiekosysteemien hyvinvoinnin on oltava kaiken lähtökohta, sillä ilman terveitä meriä ja jokia ei ole kestävää sinistä taloutta.

Konferenssin keskusteluissa nousi esiin myös sinisen talouden monimutkaiset yhteydet maaseutuun. Vesivarat eivät ole irrallisia, sillä ne liittyvät maatalouteen, energiantuotantoon ja matkailuun monin tavoin. Esimerkiksi jokien ja rannikkoalueiden ekosysteemipalvelut vaikuttavat suoraan maaseudun elinkeinoihin, ja toisaalta maatalouden käytännöt voivat heikentää vesien tilaa. Myös riskinkestävyys ja resilienssi nousivat keskeisiksi teemoiksi. Kestävä sininen talous ei voi rakentua haavoittuville ekosysteemeille vaan vaatii toteutuakseen laajoja investointeja luonnonvarojen suojeluun ja kestävään hallintaan.

Konferenssin eurooppalaisille vieraille heräsi keskusteluista pohdintaa myös siitä, onko sininen talous aidosti myös vihreää. Ekoturismi ja vesiekosysteemeihin pohjautuva liiketoiminta voivat edistää kestävyyttä, mutta samalla lisätä painetta haavoittuville alueille. Sininen talous voi olla ratkaiseva osa kestävää tulevaisuutta vain silloin, jos sen kehittäminen taloudellisen kestävyyden pohjaksi tapahtuu luonnon kantokyvyn ehdoilla.

Metsien merkitys paikallisessa ja globaalissa kontekstissa

Konferenssin metsäkeskustelut sekä vierailu Tirirican suojelualueelle muistuttivat monimuotoisten metsien ja metsäkasvatuksen roolista osana kestävän tulevaisuuden rakentamista.

Nora Backlund piti konferenssissa Suomen puheenvuoron, jossa metsien taloudellisesti kestävän käytön rinnalle nousivat oikeudenmukainen siirtymä, metsä- ja luontokasvatus sekä jokaisenoikeudet osana metsien merkitystä ja suomalaista luontosuhdetta. Tämä puheenvuoro sai kansainvälisiltä osallistujilta runsaasti kiitosta, ja erityisesti metsäkasvatus nähtiin avaimena metsien kunnioittavaan ja kestävään kohteluun.

Vierailu Parque Estadual da Serra da Tiriricaan tarjosi konkreettisen esimerkin metsien monimuotoisuuden merkityksestä ja suojelusta. Puisto on osa Unescon biosfäärialuetta, ja alueeseen tutustumisen yhteydessä keskusteltiin suomalaisittainkin tutuista aiheista, kuten metsien ennallistamisesta, vieraskasvien torjunnasta sekä siitä, kuinka metsät kytkeytyvät vahvasti paikalliseen identiteettiin ja perinteisiin elinkeinoihin.

Metsiin liittyvä tiedonjako muistutti, että metsät ovat ekologinen, taloudellinen ja kulttuurinen kokonaisuus. Metsäperustainen biotalous voi vahvistaa osaltaan maaseudun elinvoimaa, mutta tähän liittyvien innovaatioiden on oltava oikeudenmukaisia sekä luontoa ja sen monimuotoisuutta sekä paikallisia asukkaita kunnioittavia. 

Keskeiset opit ja huomiot

OECD:n konferenssi tapahtumatilaisuuksineen ja vierailukohteineen korosti useita teemoja ja näkökulmia, jotka ovat myös KERÄ-verkoston toiminnassa keskeisiä. Konferenssi vahvisti näkemystä siitä, että oikeudenmukainen siirtymä ja yhteisölähtöisyys ovat välttämättömiä kestävän kehityksen toteutumiseksi. Ilman paikallisten toimijoiden ääntä ja osallisuutta politiikka jää etäiseksi ja kehittämiseen sitoutuminen heikoksi.

Myös monipaikkaisuus ja resilienssi kietoutuvat osaltaan KERÄ-verkoston tavoitteisiin. Ne tarjoavat keinoja vahvistaa maaseudun elinvoimaa ja turvata ihmisten arjen mahdollisuudet muuttuvassa ilmastossa. Samalla ilmastonmuutoksen vaikutukset muistuttavat siitä, että oikeudenmukaisuus on sekä sosiaalinen että ekologinen kysymys, joka vaatii politiikkatoimia sekä kansallisella että globaalilla tasolla.

Konferenssissa nostettiin esille keskeisiä teemoja liittyen maaseudun kestävään tulevaisuuteen sekä Belgian Rural Pact -tapahtumastakin tutuksi tulleita ”The right to stay” ja ”The right to return” -oikeuksia. Puheenvuoroissa painotettiin, että maaseudun asukkaat ovat aktiivisia oman alueensa kehittäjiä, ja tätä kehittämistyötä on tuettava oikeilla resursseilla ja rakenteilla samalla tunnistaen, että maaseudun ja kaupungin kehitys kulkevat käsi kädessä. Paikallisyhteisöt tuntevat oman alueensa heikkoudet ja mahdollisuudet, minkä vuoksi he ovat myös tehokkaimpia toimijoita alueita kehitettäessä.

Tärkeä havainto oli, että maaseutuja ei voi laittaa yhteen muottiin. Euroopan tasolla erot voivat tuntua osin pieniltä, mutta kansainvälisessä kontekstissa, kuten konferenssin moninaisista puheenvuoroista kävi ilmi, maaseutujen kirjo on valtava. Meidän pohjoismainen käsityksemme hyvästä ja kestävästä elämästä maaseudulla eroaa merkittävästi todellisuudesta esimerkiksi Latinalaisessa Amerikassa, ja tätä tulee myös kulttuurisen kestävyyden näkökulmasta kunnioittaa.

OECD (2025), Reinforcing Rural Resilience, OECD Rural Studies, OECD Publishing, Paris, https://doi.org/10.1787/7cd485e3-en.

OECD (2025), Rural Innovation Pathways: Connecting People, Places and Ideas, OECD Rural Studies, OECD Publishing, Paris, https://doi.org/10.1787/c86de0f4-en.

Kirjoittajat: