Ratkaistaanko ”mummoralli” sorapätkillä ja löytyvätkö oikeat nuotit kirraamisesta huolimatta?

Elämme aikaa, jolloin hoivarakenteet eteenkin ikääntyneillä ovat murroksessa. Hyvinvointialueuudistus viimeistään sekoitti nuotit tässä rallissa. Eikä tilannetta yhtään helpota se, että rallikuskeja eli tässä tapauksessa hoitajia on koko ajan eläköitymisen vuoksi vähenevä määrä. Onpa osa lopettanut hoitajan uran kokonaan, sen ”kirratessa” liikaa. Samaan aikaan myös hoivan tarvitsijoiden määrä kasvaa kiihtyvällä vauhdilla.

Tämä ralli on onneksi laittanut meidät lukemaan erikoiskokeiden karttoja hieman tarkemmin. Nyt jo nuotitetaan reittejä viimeinkin pidemmälle tulevaisuuteen. Tilanne on haastava ja meidän on osattava katsoa sitä siihen kuuluvalla vakavuudella. Rallikansan on osattava etsiä keinot hyvän ja aktiivisen elämän mahdollistamiseen myös siinä vaiheessa, kun menopelinä on rollaattori.

Sorapätkillä ratkaistaan monet rallit. Niin taitaa käydä tässäkin mummo- ja papparallissa. On jo olemassa oikeanlaisia nuotteja siihen, kuinka Suomen maaseutualueet tulevat olemaan laadukkaana ja kylille elinvoimaakin tuovana ratkaisijana ikäihmisten hyvän elämän toteuttamisessa.

Ikäihmisten perhehoito joko ikääntyneiden omiin koteihin annettuna tai perhekotiasumisena voi olla vahva osaratkaisu siihen, että jokainen mummu ja pappa saa asua tavallisessa kodissa, osallisena perhe- ja kyläyhteisöön jopa elämänsä loppuun saakka. Tämä hoivamuoto on myös maaseudun mahdollisuus turvata kodissa asumista, palveluja sekä elinkeinoja.

Mitä on ikäihmisten perhehoito?

Toimeksiantosuhteinen perhehoito on hyvinvointialueiden omaa sosiaalipalvelua, jossa ikääntynyt saa hoivaa, huolenpitoa ja arjen tukea tavallisessa kodissa samana pysyviltä läheisiltä ihmisiltä. Perhehoidon tavoitteena on tarjota turvallista ja yhteisöllistä arkea sekä tukea ikäihmisen hyvinvointia ja mahdollisimman pitkää asumista tavallisessa kodissa. Perhehoitoa säätelee mm. perhehoitolaki, jonka pohjalle hyvinvointialueet rakentavat omat perhehoidon toimintaohjeensa ja rakenteensa.

Perhehoidon toimintaedellytyksistä, perhehoitajien valmennusten järjestämisestä sekä toimeentulosta kulukorvauksilla ja palkkioilla vastaavat perhehoitolain mukaisesti hyvinvointialueet.

Ikäihmisen perhehoito on arjen elämistä yhdessä. Perhehoidon arki tuottaa ikäihmiselle kokemuksen mielekkäästä ja omannäköisestä elämästä sekä totutun elämäntavan jatkuvuudesta. Hyvä arki ja elämä rakennetaan yhdessä. Perhehoitaja tunnistaa hoivan ja huolenpidon tarpeita ja vastaa niihin. Lisäksi hän vastaa myös laajasti inhimillisiin tarpeisiin, kuten tarpeeseen kuulua yhteen muiden ihmisten kanssa, saada elämäänsä välittäviä ihmisiä, käyttää omia kykyjään sekä kokea arvostusta ja kunnioitusta.

Perhehoito on yhdessä elämistä perheenä, johon kuuluvat niin biologiset läheiset kuin perhehoidon kautta saadut läheiset. Perhehoito tukee myös omaishoitotilanteita parhaalla mahdollisella tavalla perhehoitajan ollessa sekä omaishoitajan että omaishoidettavan tukena.

Perhehoitoa voidaan toteuttaa pitkäaikaisena ympärivuorokautisena perhehoitona, jolloin ikäihminen asuu perhekodissa, lyhytaikaisena perhehoitona, esimerkiksi omaishoitajan vapaan, kuntoutumisen, säännöllisten hyvinvointia tukevien jaksojen tai tilapäisen tuen tarpeen aikana tai osavuorokautisena perhehoitona, kuten päivä-, ilta- tai yöhoitona.

Perhehoitajana toimii tehtävään valmennettu henkilö, joka tukee ikäihmistä arjen toiminnoissa, hyvinvoinnissa ja osallisuudessa. Hoiva perustuu yksilöllisiin tarpeisiin, yhdessä elämiseen ja pitkiin samana pysyviin ihmissuhteisiin. Hyvinvointialue vastaa perhehoidon järjestämisestä, tukemisesta ja valvonnasta.

Perhehoito sopii erityisesti ikäihmisille, jotka tarvitsevat tukea esimerkiksi yksinäisyyden, muistisairauden, turvattomuuden tai arjessa selviytymisen haasteiden vuoksi

Perhehoito on joustava vaihtoehto, joka tukee hyvää elämää ja turvallista arkea kodissa. Ikäihmisten lisäksi perhehoito voi olla sopiva ratkaisu esimerkiksi vammaisille henkilöille, mielenterveys- tai päihdehaasteiden kanssa eläville, sairaalasta kotiutuville sekä tilanteissa, joissa tarvitaan kiireellistä tukea, kuten omaishoitajan sairastuessa.

Perhehoito voi tarjota tukea myös nuoren itsenäistymisvaiheessa, neurokirjon haasteita kokeville lapsiperheille sekä lastensuojelun erilaisissa tilanteissa. Sen tavoitteena on vahvistaa turvaa, hyvinvointia, osallisuutta ja hyvää arkea yksilöllisten tarpeiden mukaisesti.

Perhehoidon tulisi olla ensimmäinen palvelu tuen tarpeen ilmaantuessa. Perhehoidon rinnalla tarvitaan vahvaa tukea esimerkiksi kotihoidolta, kotisairaalalta ja liikkuvista palveluista. Perhehoidon omasairaanhoitajamalli turvaa sairaanhoidollisen tuen koteihin.

Miten tämä yhtälö vastaa mummoralliin?

• Raskaampien palveluiden tarve siirtyy tai jopa poistuu
• Oikea-aikainen myöntäminen poistaa muun hoivan tarpeita
• Kotikuntoisuus säilyy huomattavasti kauemmin
• 112-ralli päättyy
• Kohtaamattomien palveluiden ilmiö poistuu
• Erikoissairaanhoidon paikat vapautuvat hoivanpaikan odottajilta erikoissairaanhoitoa tarvitseville
• Omaishoitajiksi uskaltaudutaan ryhtyä ja tehtävässä voidaan paremmin

Mitä tämä tarkoittaa maaseudulle?

• Isot tyhjät kiinteistöt saavat uuden elämän
• Lisää elinkeinoja
• Maatilat saavat korvaavan tai hybridielinkeinon
• Palvelut mahdollistavat maaseudulla asumisen
• Maaseutu pysyy elävämpänä
• Perhehoito lisää kylien yhteisöllisyyttä ja osallistaa
• Palvelut saadaan tuotettua kustannustehokkaasti

Kun mummoralli otetaan vakavasti ja otetaan rohkeasti huomioon kartalle ilmaantuneet uudenlaiset reitit, voidaan tämä kaikkia osapuolia haastava kokonaisuus saada ratkaistua inhimillisesti, ihmisarvoa kunnioittaen ja vaikuttavasti.

Voisi jopa sanoa, ettei meillä ole varaa jättää tätä reittiä katsomatta, jos haluamme turvata hyvän elämän ikääntyneille ja kaikenikäisille erityisryhmien edustajille tulevaisuudessa.

Tuvan hiljaisuudessa muutamassa sanassa puheen paljous. Tässä päivässä eilisen huolet, jo eletyt. Viipyilevät sanat silittelevät rosoisia muistoja, hiovat helmiksi.

Anni Palokangas, Ikäihmisten perhekodin perheenjäsen

Teksti: Sanna Kosonen

Kuva: Arja Lehtola