Rotkoja, notkoja ja historian havinaa - retki Orinoroon

Orinoron rotko on yksi Savon seitsemästä ihmeestä, ja sitäpä lähti innolla, säätä uhmaten, ihastelemaan innokas maaseutuparlamenttilaisten ryhmä. Orinoron rotkolaakson seutu on ollut asuttuna ainakin 1500-luvulta asti, ja rotkoon liittyykin valtavasti kansanperinnettä, jota retkiväki oli jo ennalta opiskellut. Hauska oli patikoidessa mietiskellä, kuinka rotko ammoisina aikoina on toiminut noituuden ja taikuuden harjoittamispaikkana ja myöhemmin kyläläisten kohtaamispaikkana. Luonnollisesti rotkon ympärillä pyörii tarina jos toinenkin.

Todellisuudessa rotko on muodostunut jääkauden sulamisvesien uurtamana noin 10 000 vuotta sitten, ei esimerkiksi siksi, että Luojalta olisi loppunut luomistyössään maa kesken. Nimessä esiintyvä orikaan ei viittaa sinne tippuneisiin oreihin, vaan nimi juontaa juurensa alkuperäisestä nimestä Orkonoro, jonka alkuosa orko tarkoittaa jyrkkä-äyräistä syvännettä. Vaikka väritetyt tarinat karsisi pois, on rotko vaikuttava elämys, ja vireä Mustinmäen kyläyhdistys on talkoillaan taikonut siitä oivallisen luontomatkailukohteen.

Varsinainen retki aloitettiin tankkauksella: Mustinmäen kylätalolla meitä odottivat höyryävät keittokulhot. Emännät olivat keitelleet maukkaat tarjoamiset talkootyönä (kuinkas muutenkaan) remontoidussa keittiössä. Keittiön kalusteet oli muuten kyläyhdistyksen puheenjohtaja bongannut netistä käytettyinä, ja nepä sitten haettiin päiväseltään porukalla 500 kilometrin päästä. Niin saatiin keittiöstä kuin uusi.

Ruokailun ohessa meille esiteltiin uunituore retkeilijän apu: Orinoron rotko löytyy myös Retkipaikka-sovelluksesta. Sovellus saikin monta uutta käyttäjää, ja se osoittautuikin mukavaksi lisäksi. Etenkin ilman eräopasta retkeillessä sovellus avaa hyvin reitin kohteita ja tuo lisäelämyksiä historian tarinoiden muodossa.

Matkaan lähdettiin reippaasti ja pienen hiekkatieosuuden jälkeen sukelsimme metsän syvyyksiin. Sää oli syksyisen leppoisa eikä muutama pisko haitannut lainkaan. Rotkolle päästyämme kokemattomammatkin retkeilijät viiemistään tajusivat, että kyllä, kyseessä todella on rotko ja vieläpä syvä sellainen! Mutta mikäpä oli rotkoon matkatessa, kun kyläyhdistyksen väki on laittanut pitkospuut ja portaat priimakuntoon. Ilman niitä harvalla olisi rotkon pohjalle mitään asiaa.

Rotkon onnistuneen läpikulun jälkeen oli ansaittujen nokipannukahvien aika. Levähdyspaikallakin oli puitteet kunnossa, sieltä löytyi laavu, sateensuoja ja vessa. Loppumatka sujuikin mukavasti yhdessä tarinoiden ja elämyksellistä rotkoa ihmetellen.

Ihmeteltävää riittää myös Suomen kauniissa luonnossa muuallakin. Katso sopivia kohteita vaikkapa Retkipaikka.fi -sivustolta! Kun olet retkellä, muista myös #lomahaaste -kampanja.

Pirjo Onikki toimii Maaseutuverkostopalveluiden viestintäasiantuntijana