Turvallinen arki maaseudulla

Turvallista arkea maalla on tarkasteltu maa- ja metsätalousministeriön rahoittamassa Huolen ja huolenpidon maaseutu -tutkimushankkeessa (2023–2026). Tutkimuksessa analysoitiin 137 maaseudulla asuvan suomalaisen vapaamuotoisia kirjoitelmia. Kirjoittajat kuvasivat omin sanoin arkeaan, huoliaan ja turvallisuuden kokemuksiaan.

Turvallisuus muotoutuu uudelleen joka päivä

Tutkimuksen lähtökohtana on ajatus siitä, että turvallisuus ei ole pysyvää tai muuttumatonta, vaan se muotoutuu uudelleen joka päivä. Turvallisuuden kokemukset – ja erilaiset maaseutupaikat turvallisina ympäristöinä – rakentuvat ihmisten ja monenlaisten arjen ainesosien ainutkertaisissa kohtaamisissa. Näitä arjen ainesosia voivat olla esimerkiksi yhteisöt, uutisointi, luonto, eläimet, palvelut ja infrastruktuuri.

Turvallisuus ei siten ole esimerkiksi vain viranomaisten tai pelastuslaitoksen toimintaa. Turvallisuuden kokemus syntyy läheisistä ihmisistä, vahtikoiran valppaudesta, naapuriavusta, metsäpolun hiljaisuudesta, hyvin hoidetusta tiestä ja takkatulesta, joka palaa silloinkin, kun sähköt ovat poikki. Turvattomuus puolestaan kytkeytyy etenkin arjen sujuvuutta uhkaaviin tekijöihin: pitkien etäisyyksien tuomiin haasteisiin ja siihen, että apu voi olla kaukana.

Kotona turvaa tuovat läheiset ihmiset ja omavaraisuus

Monet kirjoittajat kuvaavat turvallisuuden tunteen muodostumista perheen ja läheisten kautta. Puoliso on henkinen tuki ja kumppani käytännön askareissa. Ikääntyville tärkeää on yhteys muualla asuviin lapsiin – lyhytkin päivittäinen juttutuokio puhelimessa voi tuoda rauhaa.

Kotona turvallisuutta tuottaa kokemus omavaraisuudesta ja pärjäämisestä. Auto on välttämätön arjen sujuvuuden kannalta. Puulämmitys, kaivo ja varageneraattori vahvistavat turvallisuuden tunnetta ja antavat kokemuksen siitä, että maaseudulla ihminen pystyy selviytymään erilaisissa häiriötilanteissa.

Turvattomuuden tunne valtaa mielen silloin, kun oma toimintakyky heikkenee. Ikäihmiset pelkäävät kaatumista tai sitä, etteivät jaksa kantaa puita tai tehdä lumitöitä. Huoli korostuu syrjäseudulla, jossa avun saaminen voi kestää.

Vireät ja haurastuvat kyläyhteisöt

Koti kytkeytyy laajempaan sosiaaliseen ympäristöön – kylään. Monissa kirjoitelmissa kylä näyttäytyy vireänä yhteisönä, jossa naapurit tuntevat toisensa ja apua saa pyytämättäkin. Talkoot, kylätapahtumat ja arkinen yhdessä tekeminen luovat tunnetta siitä, että kuuluu yhteisöön. Yhteisöt toimivat sosiaalisina turvaverkkoina, jotka paikkaavat hyvinvointivaltion vetäytymistä maaseudulta.

Palveluilla – tai niiden puuttumisella – on suuri merkitys kokemukseen arjen turvallisuudesta. Kauppa, terveyskeskus ja kirjasto sekä poliisin tai rajavartioston läsnäolo vahvistavat tunnetta siitä, ettei aluetta ja sen ihmisiä ole unohdettu.

Kylä on kuitenkin haavoittuva kokonaisuus. Turvallisuuden kokemus voi murtua, kun kylän väkiluku vähenee, aktiiviset kylätoimijat ikääntyvät ja naapuriapu hiipuu. Uudet asukkaat voivat kokea ulkopuolisuutta, ja joissain kylissä esiintyy myös rasismia tai syrjintää. Moni tuo esiin kulttuurisia jännitteitä, esimerkiksi metsästykseen liittyviä ristiriitoja, jotka voivat synnyttää pelkoa ja turvattomuutta.

Luonto tuo rauhaa mutta myös haasteita

Luonto kietoutuu monella tavalla turvallisuuden kokemuksiin. Se on yhtäältä turvan ja hyvinvoinnin lähde – hiljaisuus, metsä ja tilan tuntu tuovat mielenrauhaa ja vahvistavat kotiseuturakkautta. Toisaalta arvaamattomat luonnonvoimat uhkaavat arjen sujuvuutta. Petoeläimet, myrskyt, pimeys, lumi ja liukkaat kelit herättävät huolta. Luonto ei siten ole passiivinen tausta, vaan aktiivinen turvallisuutta tai turvattomuutta tuottava toimija.

Infrastruktuurin puutteet vaikeuttavat arkea

Turvallisuuden kokemukset kytkeytyvät maaseudulla tiiviisti infrastruktuuriin. Puutteellinen teiden kunnossapito, heikot puhelin- ja internetyhteydet, puuttuvat kevyenliikenteen väylät ja epävarmat sähköverkot toistuvat kirjoitelmissa keskeisinä huolenaiheina. Nämä tekijät vaikuttavat suoraan siihen, miten helposti ihmiset voivat liikkua, saada apua ja elää arkeaan.

Sähkökatkot ovat toistuva kiusa, johon osataan jo varautua. Puhelimen toimimattomuus hätätilanteessa voi sen sijaan olla kohtalokasta.

Globaalit huolet valuvat arkeen

Turvallisuuden tunteeseen vaikuttavat myös ylipaikalliset ilmiöt. Kirjoittajat viittaavat esimerkiksi ilmastonmuutoksesta johtuviin turvallisuushuoliin. Myös Venäjän Ukrainassa käymä hyökkäyssota aiheuttaa pelkoa erityisesti itärajan läheisyydessä. Pelko on usein epämääräistä huolta, joka saa oman arjen tuntumaan turvattomalta.

Mitä tarvitaan turvalliseen tulevaisuuteen?

Yhteisöllisyys on edelleen maaseudun vahvuus, mutta turvallisuus ei voi rakentua vain kyläyhteisöjen ja yksilöiden toiminnan varaan. Vaikka omavaraisuus ja pärjääminen ovat osa maaseutumaista elämäntapaa, niillä ei voi korvata välttämättömiä palveluja ja toimivaa infrastruktuuria. Tarvitaan parempaa teiden kunnossapitoa, toimivia tietoliikenneyhteyksiä ja ihmistä lähellä olevia terveys- ja pelastuspalveluja.

Kyläyhteisöjen säilyminen vaatii järjestöjen ja vapaaehtoistoiminnan tukemista ja kansalaisyhteiskunnan tekemän työn arvon tunnistamista. Näin voidaan pitää yhteiset tilat elävinä ja vahvistaa kylien kykyä vastaanottaa uusia asukkaita. Myös luonnonilmiöihin varautumista on vahvistettava, sillä myrskyt ja niistä aiheutuvat häiriöt koettelevat arjen turvallisuutta entistä useammin.

Turvallisuus on siis monen tekijän summa, ja se muotoutuu jatkuvasti uudelleen luonnon, teknologioiden, yhteiskunnan ja yhteisöjen välillä. Yhteiskunnallisilla rakenteilla ja päätöksenteolla on tärkeä rooli siinä, että arki maaseudulla on turvallista myös tulevaisuudessa.

Tutkimustulokset on julkaistu Terrassa: 

Sireni, M. & Kotila, K. 2026. Turvallisuuden muotoutuminen ja murtumat kehkeytyvällä maaseudulla. Terra 138:1, 23–37. https://doi.org/10.30677/terra.177642

Blogin kuva: Kimmo Kirves (2023)