Ilmastoviisas arki

Lapsi ja sadonkorjuu

Tulevaisuus vaatii sopeutumiskykyä ja jo unohdettujen omavaraisuustaitojen uudelleen opettelua. Viljelijöillä on näitä taitoja. Voisiko heidän osaamistaan saattaa paremmin näkyville yhteiseksi hyväksi?

Joka neljäs suomalainen kokee ilmastoahdistusta. Se on helppo ymmärtää, sillä ilmastonmuutos tai -kriisi on ilmiönä niin arvaamaton ja valtava, ettei sen käsittelyyn ole monellakaan työkaluja. Ahdistusta ruokkii sitä koskevan viestinnän värittyneisyys syyllisyyden, häpeän ja pelon tunteilla. Asiaa ei helpota sekään, että teollistumisen myötä kaupunkiympäristö on loitontunut maaseudun ruuantuotantoalueista. Urbaanissa ympäristössä kasvatetaan lähinnä koristekasveja ja maalla ruokaa. Eivätkä kaikki maaseudun asukkaatkaan ole enää kosketuksissa ravintokasvien tuotantoon.

Yksittäinen ihminen ei voi paljoa tehdä, mutta pahinta on olla tekemättä mitään. Tarvitaan taistelijan tahtoa ja uskoa omien tekojensa merkitsevyyteen. Innostus tarttuu kanssaihmisiin ja kun suuret väkimäärät alkavat toimia ilmastoystävällisesti, on yhteenlaskettu vaikutus merkittävä. Edistyksellisimmät ovat jo tehneet kohtuutalouden kokeiluja arjessaan ja karsineet kuormitusta aiheuttavia valintoja. On rohkaisevaa kuulla, että ilmastoviisas arki ei kurjistakaan elämää vaan ruokkii luovuutta. Sivutuotteena elämästä tulee terveellisempää, yhteistyö lähiympäristön kanssa paranee ja kädentaidot kehittyvät. Ruuan tuotanto ja kulutus lähenevät toisiaan, sillä osan tarvitsemastaan ruuasta voi kasvattaa itse. Sen voi tehdä myös ruukuissa tai vuokrapalstalla, jos ei omista maata.

Ruokaturvan avaintoimijat

Ruokaturvan arvostus kasvaa, kun ehkäisee ruokahävikkiä. Samalla viljelijän työ ja ruokaketju saavat ansaitsemansa arvostuksen. Viljelijät tunnustetaan yleisesti ruokaturvan avaintekijöiksi. He ovat myös sopeutumisen ammattilaisia. Viljelijä, joka saa kiitosta älykkäistä, ilmastoviisaista ja maatalousluontoa parantavista ratkaisuistaan motivoituu niihin myös jatkossa. Voi olla, että päätökset on tehty talouden tai satotavoitteiden takia, mutta usein niistä hyötyvät sekä viljelijä että ilmasto. Maan kasvukunnosta ja rakenteesta huolehtiminen, orgaanisen hiilen lisääminen maaperään, kevyempi maanmuokkaus, talvipeitteisyyden suosiminen, parempien viljelymenetelmien kehittäminen tai maiseman umpeutumisen estäminen. Kaikki nämä ovat ilmastoviisaita tekoja. Myös karjatalous on kehittynyt. Tehostunut rehun käyttö on vähentänyt maidon metaanipäästöt kolmannekseen 1950 -luvun tilanteesta. Rehuseoksissa hyödynnetään jätteeksi joutuvia elintarviketeollisuuden sivuvirtoja kuten mäskejä ja juurikasleikkeitä. Lisäksi laiduntava karja tekee arvokasta työtä hoitamalla luonnon monimuotoisuutta ja uhanalaisia perinnebiotooppeja.

Uutta osallisuutta?

Ilmastonmuutos pitää sisällään uhkia, mutta siihen kätkeytyy myös mahdollisuuksia uudenlaiseen osallisuuteen. Ilmastoviisaita ajatuksia yleisen hyödyn edistämiseksi tulisi nyt ylläpitää ja jalostaa, sillä yhteiskunnan rakentaminen ilmastoystävälliseksi onnistuu vain yhteistoiminnassa. Viljelijöillä on taito kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseen ja luonnon köyhtymisen pysäyttämiseen, joka on synergiassa ilmastomuutoksen kanssa. Arvostus luo ilmapiirin, jossa viljelijät voivat panostaa työnsä kehittämiseen, sekä hyvien käytäntöjen ja paikallisesti parhaiden ratkaisujen jakamiseen yhteiseksi hyväksi. Vuoropuhelu tuottajien ja kuluttajien välillä on avain ilmastoviisaaseen arkeen.

  • Anu
    Ainasoja, Anu

    FM. maisema- ja ympäristöasiantuntija, Keski-Pohjanmaan Maa- ja kotitalousnaiset /ProAgria