Itse tehty tulevaisuus – mutta miten ja kenen ehdoilla?

”Kyläyhdistykset ovat kunnan käyttämätön voimavara” totesi eräs kyläaktiivi, kun olimme kuuntelemassa Keski-Suomen Vaikuttavat Hankkeen (osa hallituksen kärkihankkeesta) järjestöselvityksen tuloksia kesäkuussa 2018. Sekä järjestöt itse kuin myös kunnat ovat yhtä mieltä siitä, että aika monta toimintoa puuttuisi ilman järjestöjä.

Kokemusasiantuntijuuden ja paikallistuntemuksen kiistattomat edut

Sosiaali- ja terveysalan yhdistyksillä ja potilasjärjestöillä on kiistaton asema niin ennaltaehkäisevässä kuin jo akuutissakin työssä; järjestöjen kokemusasiantuntijuuden ja paikallistuntemuksen ansioista päästään ralliteillä mutkat luovien täsmällisesti perille, juurisyyhyn saakka. Näin on myös kylätoiminnassa, mutta silti kyläyhdistykset ovat kunnan käyttämätön voimavara useassa kunnassa, puhumattakaan kaupungeista.

Kyläyhdistys – joka voi olla yhtä lailla nuorisoseura tai muu rekisteröitynyt yhdistys – on se toimija, joka kokoaa kylän ihmiset, kiinnostuksen kohteet, kehittämisideat, ongelmat ja ilon aiheet yhteen ja toimii kylän moottorina. Kylälle eivät valtakunnalliset tai maakunnallisetkaan yhdistykset juuri yllä. Sinne eivät julkiset palvelut kanna, yritysten ei kannata tulla. Jos jotakin mielii saada, on se tehtävä itse. Kyläyhdistykset voivat olla vastaus, mutta miten ja kenen ehdoilla?

Yhteiskunnallinen yritys on voittoa tavoittelematon muttei kannattamaton

Maakunta- ja sotemullistuksessa asia on entistä polttavampi: Onko tosiaan niin, että järjestöjen maallikkohallitusten pitää olla vastuussa satojen tuhansien tai miljoonien eurojen liiketoiminnasta, jotta kylällä voi edelleen asua? Tästä oli huolissaan myös OKT Tuija Brax, jonka sosiaali- ja terveysministeriö nimitti arvioimaan järjestöjen ja muun kolmannen sektorin toimintamahdollisuuksia uudessa sosiaali- ja terveydenhuollon mallissa. – Ei, näin ei voi olla.

Kyläyhdistys voi hyvin toimia astinlautana, tiedostaa todellisen tarpeen ja kerätä pohjatietoa liiketaloudellisen ja juridisen vastuun kantavalle yksikölle. Tämä yksikkö voi olla osuuskunta tai sosiaalinen yritys. Ja ei, nykyinen osakeyhtiölaki ei riitä. Voitonjaon sääteleminen tai rajoittaminen yhtiöjärjestyksessä ei yksin riitä, sillä nykyisen lainsäädännön alla yhteiskunnalliset yritykset ovat täysin samalla viivalla voittoa tavoittelevien yritysten kanssa, vaikka ideologia on täysin eri.

Nykyisellään yhteiskunnallinen yritys jää vaille yritystukia, sillä toiminta on rahoittajan näkövinkkelistä kannattamatonta. Yhtä lailla se jää ilman yleishyödylliselle toimijalle myönnettäviä tukia, sillä tällä puolella toimija lasketaan yritykseksi, vaikka juuri tämä väliin jäävä alue tarvitsisi tukea kipeimmin. Tämä täytyy sote-muutoksessa tiedostaa ja korjata, ensin asenteiden tasolla ja sitten lainsäädännöllä.

Kyllä, sitten se itse tehty tulevaisuus saadaan.

  • Reena
    Laukkanen-Abbey, Reena

    Kyläsuunnitelmalla eteenpäin -hankkeen projektipäällikkö ja kyläasiamies, Keski-Suomen Kylät ry