Kolmannen sektorin rooli maaseutuyhteisöjen hyvinvoinnin tukemisessa tärkeä – mutta julkisia palveluja täydentävä

Julkisten palvelujen karsiminen on ollut poliittiselle agendalle aina 1990-luvun lamavuosista lähtien. Tämä on johtanut kehitykseen, jossa maaseutualueet ovat jatkuvan tarkastelun sekä supistamistoiminnan kohteena. KAHVEE–verkoston pyöreän pöydän keskustelussa 5.6. pohdittiin valtion ja kansalaisyhteiskunnan välistä työnjakoa maaseudun hyvinvointipalvelujen tuottamisessa.

Keskustelutilaisuuden aloitti yhteiskuntapolitiikan yliopistonlehtori Pirjo Pöllänen Itä-Suomen yliopistosta. Pirjon esitys ”Hyvinvointivaltiosta hyvinvointiyhteiskuntaan – kuka vastaa maaseudun hyvinvointipalveluista” tarkasteli suomalaisen hyvinvointivaltion muutosta. Hyvinvointivaltion perustaa ovat murentaneet talouden ja työelämän rakennemuutokset ja näiden heijastuminen aluekehitykseen syventäen alueiden välisiä eroja. Julkisen palveluverkon ohenemista on pyritty paikkaamaan vahvistamalla markkinoiden ja kolmannen sektorin roolia.

Pöllänen kuvaa kehitystä hyvinvointivaltion onttoutumiseksi. Maaseutualueilla hyvinvointipalveluja tuotetaan yhä useammin itse, kansalaisyhteiskunnan toimesta. Kolmannen sektorin valmiudet palvelujen tuottamiseen ovat kuitenkin paikallisesti ja alueellisesti hyvin erilaiset, mikä omalta osaltaan syventää alueiden eriarvoistuvaa kehitystä. Myös EU-jäsenyyden mukanaan tuomat uudet kehittämisvarat tarjoavat usein vain projektihoivaa, palveluja projektin keston ajan. Esityksen vahvana viestinä oli, että kansalaisyhteiskunnan rooli tulee olla hyvinvointivaltiota täydentävää, ei korvaavaa.

Kylien kehittämistoiminta itseturvautuvaa

Mikko Kankaan esitys ”Itseturvautuva kehittäminen – selviytymistaistelua maaseudulla” jatkoi hyvin Pirjon esitystä. Mikko on tutkinut hallintotieteiden alaan kuuluvassa pro gradu –tutkielmassaan kylien omaehtoista kehittämistä Ylistaron Aseman kylän esimerkkitapauksen kautta.

Kyläläisten toimesta Aseman kylään on rakennettu monitoimihalli. Virallisina perusteluina rahoituksen saamiseksi on ollut monipuolisten liikunta- ja tapahtumatilojen saamista kylälle. Taustalla on kuitenkin myös laajempi tavoite, kyläkoulun säilyttäminen ja tätä kautta kylän elinvoimaisuuden puolesta taisteleminen. Kylä haluaa säilyä vetovoimaisena potentiaalisille kylään muuttajille.

Mikon esityksessä kyläläisten ääni pääsi kuuluviin sitaattien kautta. Viesti vastasi pitkälti Pirjon esityksessä esiin noussutta: kyläläiset kokevat, että mikäli jotain halutaan, on tämä toteutettava itse. Raamit kehittämiseen tulevat ulkopuolelta ja niiden rajoissa tehdään mitä voidaan. Näin omaehtoinen kehittäminen on ennemminkin itseturvautuvaa kehittämistä - selviytymisen strategiaa, itseen turvautumista, välttämättömiksi koettuja toimia ja vastuun kantoa omasta alueesta. Tähän liittyy myös kilpailua alueiden välillä muun muassa rahoituksesta, huomiosta ja asukkaista. Käynnissä on ikään kuin alueiden evoluutio, jossa vahvin selviytyy.

Yhteisölähtöisen paikallisen kehittämisen valtakunnallinen vaikuttavuus

Suomen Kylät ry:n puheenjohtaja Petri Rinne tarkasteli omassa puheenvuorossaan kylätoiminnan valtakunnallista vaikuttavuutta. Suomessa toimii 3124 kyläyhdistystä ja 890 kylätoimikuntaa. Näiden lisäksi yhteisölähtöistä paikallista kehittämistä toteuttavat 54 seudullista Leader-kehittämisyhdistystä ja 19 maakunnallista kylien yhteenliittymää ja kyläasiamiestä.

Yhteisöllisyyden ja vapaaehtoistyön vaikuttavuus heijastuu sekä yksilötasolle vahvistaen ihmisten psyykkistä ja fyysistä terveyttä että myös yhteisön tasolle toiminnan tuottaman yhteisen hyvän kautta. Maakunnittain on kuitenkin merkittäviä eroja vapaaehtoistyön määrässä.

Maaseudun Leader -toiminta on ollut menestystarina ja tavoitteena on laajentaa yhteisölähtöisen paikallisen kehittämisen toimintamalli kattamaan tulevaisuudessa koko Suomi ja kaikki suomalaiset ilman maaseudun ja kaupungin rajaa.

Yhteiskunnallisesta yrittäjyydestä ratkaisuja maaseudun palvelutuotantoon?

Katja Rinne-Koski Helsingin yliopisto Ruralia-instituutista avasi esityksellään ”Yhteiskunnallinen yrittäjyys maaseudulla: Etelä-Pohjanmaan kyläyhdistysten näkemyksiä” yhteiskunnallista yrittäjyyttä ja kyläyhdistysten osoittamaa kiinnostusta tähän.

Yhteiskunnallisella yrittäjyydellä tarkoitetaan yhteiskunnallisen tavoitteen toteuttamista liiketoiminnan keinoin. Siinä yritys ohjaa suurimman osan liikevoitostaan tavoitteen toteuttamiseen. Yhteiskunnallinen yritys voi olla niin yhdistys, osakeyhtiö kuin osuuskuntakin. Yhteiskunnallisilla yrityksillä on erilaisia tavoitteita, esimerkiksi työllistäminen tai hoivapalvelut.

Kylätoiminnan odotetaan ottavan yhä enemmän vastuuta palvelujen tuottajana, mutta hyvinvointipalvelujen tuottaminen ei voi perustua pelkästään vapaaehtoistyöhön. Yhteisölähtöinen yhteiskunnallinen yrittäjyys voi tarjota ratkaisuja tähän. Yhteiskunnallisessa yrittäjyydessä pyritään löytämään uudenlaisia ratkaisuja maaseudun palvelutuotantoon ja turvaamaan maaseudun elinvoimaa yhteisölähtöisen yrittäjyyden suunnatessa mahdollisen liikevoiton yhteisön hyväksi .

Esityksen mukaan kylissä on kiinnostusta yhteisölliseen palvelutuotantoon, mutta yhteiskunnallisen yrityksen käsitteen tuntemattomuus, virallisen aseman puute sekä rahoitukseen liittyvät ongelmat rajoittavat siihen ryhtymistä. Yhteiskunnallisen yrittäjyyden tunnetuksi tekeminen ja sen tarjoamien mahdollisuuksien avaaminen vaativat vielä työtä.

Ristiriitaiset odotukset valtion ja kansalaisyhteiskunnan rooleista maaseudun palveluntuotannossa

Esitykset herättivät keskustelua valtion ja kolmannen sektorin rooleista hyvinvointipalvelujen tuottajana. Puheenvuoroissa korostettiin, ettei valtio saa vetäytyä vastuustaan taata hyvän elämän edellytykset asuinpaikasta riippumatta.

Kolmannen sektorin rooli maaseutuyhteisöjen hyvinvoinnin tukemisessa nähdään tärkeänä, mutta julkisia palveluja täydentävänä. Kansalaisyhteiskuntaan kohdistuneet kasvaneet odotukset nähdään myös ongelmallisina. Alueellisesti eriytyvä kehitys haastaa niin julkista sektoria kuin vapaaehtoistyön kenttää. Koko ajan pitäisi tehdä itse enemmän. Keskustelua herätti myös yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen kannustaminen ja byrokratian helpottaminen. Moni taho kaipaisi enemmän neuvontaa ja tiedotusta yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen ja laajemminkin esimerkiksi kylätoiminnan mahdollisuuksiin liittyen.

Erilaiset kyselyt osoittavat, että maaseudulla halutaan asua, ja maaseutu halutaan pitää elinvoimaisena. Tämä tosiasia tulisi huomioida myös alueiden ja palvelujen kehittämistyössä.

  • Laura
    Latvakoski, Laura

    Aluetieteen opiskelija, Vaasan yliopisto

    Kiinnostuksen kohteina mm. paikkaperustainen aluekehittäminen ja kestävä kehitys. Laura toimi korkeakouluharjoittelija maa- ja metsätalousministeriössä kesällä 2019.

  • Mari
    Kattilakoski, Mari

    Erityisasiantuntija, Kansalaistoiminta ja hyvinvointi -verkosto (KAHVEE) / Itä-Suomen yliopisto