Maaseudulla asukasta kohti lasketut liikkumattomuuden kustannukset ovat kaupunkeja korkeammat

Hyvinvointi, TUUMA-verkosto

Liikkumattomuus aiheuttaa maaseudulla asukasta kohti lähes neljänneksen suuremmat kustannukset kuin kaupungeissa. Luonnonläheisistä liikkumismahdollisuuksista huolimatta maaseudun pitkät välimatkat sekä kaupunkeja vähäisempi kävely- ja pyöräilyreittien ja julkisen liikenteen määrä lisäävät oman auton ja koulukyytien käyttöä. Tämä vähentää arkiliikkumista ja lisää kansansairauksien riskiä. Samalla hyvinvointialueiden kustannukset kasvavat ja työn tuottavuus aluetalouksissa laskee.

Maaseudun ympäristö on muuttunut

Työn fyysisen rasituksen vähenemisen seurauksena terveyden kannalta välttämätöntä fyysistä aktiivisuutta tulee maaseudulla aikaisempaa vähemmän. Lisäksi muun muassa palveluiden ja kyläkoulujen lakkautusten myötä välimatkat ovat pidentyneet, mikä on lisännyt autolla matkustamiseen käytettyä aikaa ja vähentänyt arkiliikkumisen määrää.

Useiden tutkimusten mukaan maaseudulla asuvat liikkuvat vähemmän omia lihaksia käyttäen ja heidän toimintakykynsä on kaupungissa asuvia heikompi. Henkilöliikennetutkimuksen mukaan matkojen yhteenlaskettu pituus huomioiden kaupunkien keskustoissa kuusi prosenttia kaikista matkoista tehtiin kävellen tai pyörällä, kun vastaava osuus harvaan asutulla maaseudulla oli kaksi prosenttia. Vastaavista alueellisista eroista kertoo myös 5. ja 8. luokkalaisten fyysistä toimintakykyä kuvaavat Move-mittaustulokset. Niiden perusteella maaseutumaisissa kunnissa asuvien lasten ja nuorten toimintakyky on heikompi kuin kaupungeissa asuvien.

Lasten ja nuorten liikkumissuosituksen, eli tunti reipasta liikkumista päivässä, saavuttamisessa ei ollut kuitenkaan eroa kaupungissa ja maaseudulla asuvien lasten ja nuorten välillä koko LIITU-raportin vastaajajoukkoa tarkasteltaessa.

Kansansairaudet ovat maaseudulla kaupunkeja yleisempiä

Liikkumattomuus eli liikkumisen suositusta vähäisempi kestävyysliikkumisen määrä lisää, yhdessä muiden elintapojen kanssa, riskiä sairastua kansansairauksiin − kuten tyypin 2 diabetekseen sekä sydän- ja verisuonisairauksiin. Elintapojen lisäksi alueelliset erot ikärakenteessa vaikuttavat sairastavuuteen, sillä maaseudulla asukaslukuun suhteutettu sairastavuusindeksi on 21 prosenttia korkeampi kuin kaupungeissa (Kuvio 1). Ero korostuu yksittäisiä sairauksia kuvaavissa indekseissä, kuten diabetesindeksissä, joka on maaseudulla 42 prosenttia kaupunkeja korkeampi.

maaseutupolitiikkablogi-liikkumattomuuden-kustannukset1
Kuvio 1. Sairastavuutta kuvaavien indeksien keskiarvot kaupungeissa ja maaseudulla.

Liikkumattomuuden kustannuksissa on alueellisia eroja

Maaseudulla liikkumattomuuden kustannukset asukasta kohti ovat keskimäärin 24 prosenttia kaupunkeja korkeammat ja kasvavat sisemmältä kaupunkialueelta maaseudulle siirryttäessä (Kuvio 2). Liikkumattomuuden kustannukset muodostuvat kansansairauksien hoidosta, kuten lääkärikäynneistä ja lääkityksestä, sekä työn tuottavuuden menetyksistä sairauspoissaolojen, työkyvyttömyyseläkkeiden ja ennenaikaisten kuolemien seurauksena. Kustannukset eroavat myös maaseutualueiden kesken, sillä harvaan asutulla maaseudulla liikkumattomuuden kustannukset ovat keskimäärin 16 prosenttia maaseudun paikalliskeskuksia korkeammat.

maaseutupolitiikkablogi-liikkumattomuuden-kustannukset2
Kuvio 2. Liikkumattomuuden mediaanikustannus asukasta kohti vuodessa kaupunki-maaseutuluokituksen mukaan.

Yhteistyöllä ratkaisuja maaseudun liikkumisen lisäämiseksi

Liikkumattomuuden kustannukset maaseudulla ovat monisyinen haaste, joka edellyttää yhteiskunnallista huomiota ja toimintaa, kuten kuntien omia hankkeita ja esimerkiksi EU:n maaseuturahoituksen hyödyntämistä liikkumismahdollisuuksien tarjoamiseksi. Lisäksi liikkumattomuuden kustannusten vähentäminen vaatii yhteistyötä eri toimijoiden kesken sekä investointeja infrastruktuuriin ja monipuolisiin liikkumismahdollisuuksiin, kuten kevyen liikenteen väylien, ulkoilureittien ja urheilukenttien rakentamiseen ja ylläpitoon. Näin voimme luoda terveempiä ja liikunnallisesti aktiivisempia maaseutualueita, jotka tukevat asukkaiden hyvinvointia.

Katso UKK-instituutin liikkumattomuuden ja paikallaanolon kustannuslaskurilla oman kuntasi kustannukset ja liikkumisen lisäämisen arvioidut vaikutukset niihin: https://ukkinstituutti.fi/liikkuminen/liikkumattomuuden-kustannukset/kustannuslaskuri/

Tämä blogiteksti on osa TUUMA27-verkoston toteuttamaa blogisarjaa, joka käsittelee hyvinvointialueisiin liittyviä ilmiöitä maaseutujen ja aluetalouksien näkökulmasta.

Kirjoittajat

  • Kolu, Päivi

    UKK-instituutti, tutkija, fysioterapeutti

  • Raitanen, Jani

    UKK-instituutti ja Tampereen yliopisto, tilastotieteilijä, tutkija

  • Vasankari, Tommi

    UKK-instituutti ja Tampereen yliopisto, johtaja, professori, lääketieteen tohtori

Lähdeluettelo ja lisätietoja

EU:n maaseuturahoitus 2014–2020. Lisää liikettä ja toimintakykyä maaseudulle. 

EU:n maaseuturahoitus 2024. Lisää liikuntaa ja terveyttä - EU:n maaseuturahoitus tarjoaa monipuolisia rahoitusmahdollisuuksia. 

Husu P, Tokola K. Vähä-Ypyä H, Vasankari T. Liikuntaraportti: Suomalaisten mitattu liikkuminen, paikallaanolo ja fyysinen kunto 2018–2022 (pdf). Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2022:33 

Kallio R, Kärkinen T, Mutikainen J. Henkilöliikennetutkimus syksy 2023 (pdf). Liikenne- ja viestintävirasto Traficomin tutkimuksia ja selvityksiä 14/2024 (pdf) 

Kokko S, Martin L. (toim.) Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa LIITU-tutkimuksen tuloksia 2022 (pdf). Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2023:1. 

Kolu P, Kari JT, Raitanen J, Sievänen H, Tokola K, Havas E, Pehkonen J, Tammelin TH, Pahkala K, Hutri-Kähönen N, Raitakari OT, Vasankari T. Economic burden of low physical activity and high sedentary behaviour in Finland. J Epidemiol Community Health. 2022 Jul;76(7):677-684.

Move-mittaustulokset 2024. 

Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos. THL:n sairastavuusindeksi 2019. Sairastavuuden alueittaiset erot ovat suuria (pdf). Tilastoraportti 13/2022. 

Artikkelin kuva: Janne Viiala