Maaseudun pk-yritykset kiinteämmin osaksi TKI-toimintaa

TKI-toiminta on varsin keskittynyttä sekä yrityskentän sisällä että alueellisesti: Suuret yritykset ja muutamat toimialat vastaavat valtaosasta innovaatiotoimintaa. Korkean osaamisen työpaikat ja korkeasti koulutettu työvoima ovat keskittyneet yliopistokaupunkeihin. Maaseutualueille puolestaan kohdistuu vain viisi prosenttia julkisista T&K-menoista, ja maaseudulla työskentelee noin neljä prosenttia TKI-henkilöstöstä (Makkonen ym. 2025).

Maaseutualueilla kuitenkin sijaitsee noin 40 prosenttia yrityksistä, kun mukaan luetaan myös maatilayritykset, minkä lisäksi tavaraviennin hyödykkeistä ja raaka-aineista valtaosa tulee maaseudulta. Maaseudun yhteisöt ja yritykset ovat keskeisessä roolissa ilmasto- ja ympäristötavoitteiden saavuttamisessa sekä kokonaisturvallisuuden ja huoltovarmuuden kannalta. Ne hyödyntävät luonnonympäristön aineellisia ja aineettomia resursseja ja voivat toimia alustoina kestävän kasvun innovaatioille. Tätä taustaa vasten tarkasteltuna TKI-toiminnan resurssien epätasainen kohdentuminen ei ole vain alueellinen epäkohta vaan kansallisesti merkittävä kysymys.

Pk-yritysten ja TKI-toimijoiden keskinäinen vuorovaikutus ja kumppanuudet tärkeitä

Viime aikoina on havahduttu siihen, että talouden kasvu edellyttää pienten ja keskisuurten yritysten saamista nykyistä vahvemmin mukaan TKI-toimintaan. Pk-yritykset ovat ketteriä ja lähellä käytännön ongelmia, joihin tarvitaan innovatiivisia ratkaisuja. Vaikka maaseudun yritykset usein toimivat perinteisillä toimialoilla, niillä on kykyä uudistua. Maaseudun pk-yritykset kykenevät hyödyntämään digitaalisia ratkaisuja, ja ne kehittävät esimerkiksi kiertotalouteen perustuvia uusia liiketoimintamalleja.

Pk-yrityksillä kuitenkin on rajalliset resurssit ja välineet osallistua TKI-toimintaan ja hyötyä syntyvästä uudesta tutkimustiedosta. T&K-rahoitus sekä TKI-kumppanuudet suosivatkin suuria yrityksiä, koska niillä on paremmat edellytykset tehdä yhteistyötä korkeakoulujen kanssa. Tämän vuoksi tarvitaan työkaluja ja toimintamalleja, joilla kyetään vahvistamaan vuorovaikutusta ja luomaan yhteistyömalleja pk-yritysten ja TKI-toimijoiden välille. Käytännössä kohtaamisten ja kumppanuuksien rakentamisessa ovat avainasemassa paikalliset ja alueelliset innovaatioekosysteemit ja niiden toimijat.

Kansallisen TKI-järjestelmän kehittämisessä on asetettu tavoitteiksi pitkäjänteisyyden ja ennakoitavuuden parantaminen sekä yhteistyön vahvistaminen läpi koko TKI-järjestelmän. Yhteistyön lisäämistä ja koordinaatiota tarvitaankin eri hallinnonalojen sekä eri rahoittajatahojen ja rahoitusinstrumenttien kesken. Erityisen tärkeää on, että erilaisten kärkihankkeiden, rahoitusohjelmien ja -välineiden kokonaisuudessa on huomioitu pk-yritysten ja TKI-toimijoiden keskinäisen vuorovaikutuksen vahvistaminen.

Alueellisen TKI-yhteistyön kehittämiseen on tartuttu kansallisesti. TKI-politiikassa onkin nostettava esiin nykyistä vahvemmin alueellinen näkökulma, pyrittävä välttämään paikkasokeutta ja uskallettava puhua myös maaseudusta. Suomalaisen yhteiskunnan maaseutumaisuus on muutosjoustavuutta, kokonaiskestävyyttä ja kilpailukykyä lisäävä tekijä, mikä tulee näkyä TKI-järjestelmän tasolla. On kyettävä tunnistamaan maaseudun potentiaali ja kytkemään maaseutualueiden pk-yritykset nykyistä kiinteämmin osaksi TKI-toimintaa.

Tämä blogikirjoitus on osa TUUMA27-verkostohankkeen TKI-teemaa, jossa tarkastellaan alueellista innovaatiotoimintaa maaseudun näkökulmasta.

Lähteet ja lisätietoja

Makkonen, T., Hirvonen, T., Lehtonen, O., Lemponen, V., Rautiainen, S., Vihinen, H. & Voutilainen, O. (2025). Julkisten rahavirtojen kohdentuminen maaseutu- ja kaupunkialueille. Itä-Suomen yliopisto Alue- ja kuntatutkimuskeskus SPATIA. SPATIA raportteja 1/2025.