Maaseutu tarvitsee kuluttajia

Köyhästä varakkaaksi kansantaloudeksi

Maaseutuparlamentissa 2.9.2017 julkistettu Maaseutukatsaus sisältää poikkileikkauksen maaseudun tilasta. Väestöä, toimintoja ja maaseutupolitiikkaa kuvaavien lukujen lisäksi katsauksessa eritellään satavuotiaan maaseudun vaiheita ja asemoidaan suomalainen maaseutu suhteessa eurooppalaiseen verrokkiinsa.

Kuvaukseen maaseudun roolin ja luonteen kehityksestä sisältyy positiivinen viesti: maaseutumainen ja myöhään kaupungistunut Suomi on eräs niistä harvoista maista, jotka ovat 1900-luvun alusta nykypäivään ulottuvalla ajanjaksolla nousseet köyhien maiden keskuudesta varakkaiden joukkoon. Vain Norja ja Japani ovat yltäneet yhtä hyvään tulokseen.

Kansainvälisessä vertailussa tämä kehityskulku on ollut poikkeuksellisen nopea ja monessa mielessä odotusten ja olosuhteiden vastainen. Johtopäätös on se, että Suomen maantieteellinen sijainti, luonnonolot sekä harva ja hajautunut aluerakenne eivät ole olleet menestystä haitanneita rakennepiirteitä.

Ongelmana kaupunkien harvalukuisuus ja pieni koko

Aluekehityksen ja aluesuunnittelun ESPON-tutkimusohjelmaan kuuluneesta EDORA-tutkimuksesta (lue lisää) käy ilmi, että Suomi on edelleen maaseutumainen maa. Eurooppalaisin kriteerein kaupunkimaista tihentymää edustaa vain Helsinki ympäristökuntineen. Turun seutu luetaan kaupungin ja maaseudun välialueeksi. Urbaaneja pisteitä on myös itäisellä Uudellamaalla. Muu Suomi on maaseutua. Tämä selittyy sillä, että väestö asuu laajalla alueella ja pitkien matkojen päässä keskuksista.

Taloudellisten toimintojen osalta EDORA-vertailun peruserottelu on jako maatalousmaaseutuun ja kulutusmaaseutuun. Suomen maaseutu kuuluu jälkimmäiseen ryhmään.

Kulutusmaaseutu viittaa maaseutuun tuotteena. Maaseudun tavaroita ja palveluja myydään tyypillisesti kaupunkiväestölle. Yksityisten palvelujen kysynnän eturintama sijaitsee Euroopan vaurailla ja tiheästi asutuilla maaseuduilla hyvien liikenneyhteyksien päässä suurkaupungeista.

Suomalainen kulutusmaaseutu erottuu eurooppalaisesta verrokistaan siinä, että ostovoimaista kaupunkiväestöä on suhteellisen vähän ja sen kysyntä kohdistuu epätasaisesti vain joillekin alueille. Positiiviset vaikutukset näkyvät paikallistalouden muutoksina lähinnä kaupunkien lievealueilla ja pistemäisesti matkailukeskuksissa ja suosituimmissa mökkikunnissa.

Kaupungit ja niihin liitetyt maaseutua positiivisemmat mielikuvat, joista keskusteltiin myös Maaseutuparlamentissa, eivät ole maaseudun kehityksen esteitä siitä syystä, että ne vetävät ihmiset pois maaseudulta. Perusongelma on pikemminkin se, että suomalaiset kaupungit ovat liian pieniä ja harvassa tuottaakseen maaseudulle elinvoimaa.