Maaseututiedon päivittäminen politiikan, kehittämisen ja tutkimuksen tarpeisiin

Kansallisesta maaseutupolitiikasta on osoitettu resursseja ja ohjattu niiden avulla tutkimusta maaseututiedon tuottamiseen. Tutkimuksella on ollut siten suoraa tai välillistä käyttöä politiikan muotoilussa, toimeenpanossa tai arvioinnissa. Lainsäädännön valmistelussa käytettävä maaseutuvaikutusten arviointi (MVA, ks. tarkemmin esim. Husberg ym. 2022) on yksi tuore, konkreettinen maaseututiedon käyttösovellus. Tutkimusasetelmatkin perustuvat mahdollisimman ajantasaiselle maaseututiedolle, jota vasten analysoitavaa ilmiötä voidaan tulkita. Tutkimus sekä tuottaa maaseututietoa että hyödyntää sitä omissa analyyseissaan.

Tässä blogissa keskustelemme siitä, millaista tietoa maaseudusta käyttäjät kokevat tarvitsevansa, mitkä ovat keskeiset esteet maaseututiedon käytölle sekä mitä maaseututiedon tuottamisessa ja välittämisessä tulisi erityisesti huomioida, jotta se palvelisi erilaisia tarpeita mahdollisimman hyvin. Maaseututiedolla viittaamme systemaattisesti kerättyyn maaseutua kuvaavaan yhteiskunnalliseen tietoon, kuten tilastoihin (esim. Maaseutuindikaattorit), kyselyihin (esim. Maaseutubarometri) sekä erilaisten yksittäisten määrällisten ja laadullisten tutkimusten kautta kerääntyneeseen tietoon. Maaseututietoon sisältyvät myös maaseututyyppejä erittelevät aluetypologiat kuten Suomessa käytössä oleva kaupunki-maaseutu -luokitus. Se jäsentää paitsi maaseutua suhteessa kaupunkialueisiin, myös erilaisia maaseutuja keskenään, sekä eri aluetyyppien kehitystä ajassa. Päätämme kirjoituksen ehdotukseen maaseututietoa yhteen kokoavasta maaseututietoalustasta ja siinä huomioitavista keskeisistä seikoista.

Tietoa tarvitaan kattavasti monista teemoista, monenlaisille käyttäjille, monessa muodossa

Blogin taustalla on touko–kesäkuussa 2024 toteuttamamme maaseututiedon käyttäjien verkkokysely (N=245) sekä syksyllä 2024 ja alkuvuodesta 2025 toteutetut asiantuntijahaastattelut (N=10). Vastaajissa oli ELY-keskusten viranhaltijoita, kuntapäättäjiä sekä maakuntien liittojen edustajia, valtionhallinnossa työskenteleviä, tutkijoita, sekä kylätoiminnan ja Leader-ryhmien toimijoita. 

Kuva 1. Maaseututiedon teemojen tärkeys ja vastaajien käyttötarkoitukset maaseututiedolle.

(a) (elinkeinot ja yrittäjyys) 
(b) (sosiaali- ja terveys, kulttuuri, kauppa jne.; sekä julkiset että yksityiset) 
(c) osallisuus ja kansalaistoiminta 

Tärkeimpiä maaseututiedon aiheita kyselyvastaajille olivat väestö, talous, palvelut, ympäristö, ilmasto ja maisema sekä osaaminen ja työllisyys. Asiantuntijatehtävissä toimivat, tutkijat, päätöksentekijät sekä uteliaisuudesta maaseututietoa hakevat pitivät taloutta väestöäkin hieman tärkeämpänä aiheena. Säädösvalmistelussa työskentelevät nostivat tärkeimmiksi teemoiksi ympäristön, ilmaston ja maiseman sekä energia-asiat. Useimmin maaseututietoa tarvittiin asiantuntijatehtävissä strategian, ohjelman tms. laadintaan tai päätöksentekoon. Maaseututiedon käyttötarkoitus heijastaa vastaajan toimenkuvaa (ks. Kuva 1.)

Halutuimmiksi maaseututiedon muodoiksi vastaajajoukko arvioi kyselyn vaihtoehdoista sähköiset julkaisut, tilastotiedon, karttaesitykset ja ytimekkäät infograafit. Tietomuodoista niukimmin kannatusta saivat kaikissa vastaajaryhmissä videot sekä tarinat ja esimerkit. Olennainen viesti kuitenkin on, että monenlaisia tiedon muotoja kaivataan. Lisäksi tiedonkäyttäjän profiili vaikuttaa siihen, mitkä ovat halutuimpia tietomuotoja. Esimerkiksi toisin kuin keskimäärin muilla, tutkijoilla ytimekkäät infograafit sekä lyhyet tulkinnat laajemmista kysymyksistä eivät olleet lähellekään halutuimpien tietomuotojen joukossa. Tutkijat haluavat muita enemmän tietoa myös jalostamattomassa muodossa. Lisäksi kyselymme perusteella tutkijat haluaisivat tai pystyisivät itse osallistumaan maaseututiedon tuottamiseen yhteiselle alustalle huomattavasti yleisemmin kuin muut vastaajat keskimäärin.

Maaseututiedon käyttöä nykyisellään eniten rajoittaviksi tekijöiksi koettiin tiedon hajanaisuus, tiedon löytämisen vaikeus sekä se, että tieto oli vanhaa tai hitaasti päivittyvää. Vähiten tiedon käyttöä rajoittavia tekijöitä olivat tiedon saannin hitaus, tiedon saantiin liittyvä byrokratia sekä tiedon maksullisuus.

Vastaajat saivat myös omin sanoin kommentoida maaseututiedon käyttöä rajoittavia muita syitä. Niitä olivat tiedon puuttuminen tai käyttökelvottomuus etsittyyn tarkoitukseen, liian vähäiset resurssit sekä viestinnän niukkuus. Monet vastaajat kertoivat taustaorganisaationsa omasta maaseututiedon keruusta, kun tietoa ei ollut muuten saatavilla esimerkiksi toivotulla aluetasolla.

Maaseutukatsauksesta maaseututietoalustalle

Kaiken kaikkiaan haasteeksi koettiin tiedon yhteismitattomuus, painetun tiedon nopea vanheneminen, tuotetun tiedon hajanaisuus sekä resurssien tehoton käyttö valtakunnallisesti katsoen. Tiedon hajanaisuus, vaikeudet tiedon tavoittamisessa, sekä vanha ja hitaasti päivittyvä tieto olivat tiedonkäyttöä hankaloittavia tekijöitä. Samat asiat tulevat esiin myös lukuisissa muissa tiedon ja päätöksenteon suhdetta tarkastelevissa kansallisissa ja kansainvälisissä tutkimuksissa. Etenkin painetut tietolähteet ovat jäämässä historiaan, uudet tietoalustat ovat sähköisiä ja tietoa tiivistäviä (esimerkiksi VM:n Datahuone https://vattdatahuone.fi/ ), tai laajoja tietoaineistoja kokoavia ja niiden yhdistämistä mahdollistavia (kuten EU:n Rural Observatory https://observatory.rural-visi...).

Maaseututietoa yhteen kokoavalle tietoalustalle on todellinen tarve. Esille nousi useita maaseututiedon tuottamiseen, hyödyntämiseen ja viestimiseen liittyviä kriittisiä tekijöitä ja kehittämisehdotuksia. Ensinnäkin tiedon pitäisi löytyä samasta paikasta ja tietolähteen tulisi olla luotettava. Toiseksi tiedon tulisi olla riittävän tarkkaa ja tarvittavalta ajanjaksolta. Tähän kytkeytyy tiedon päivittyvyys ja ajantasaisuus. Tärkeä elementti on myös tiedon paikkatietopohjaisuus. Tiedon sijoittuminen kartalle ja interaktiivisuus lisäävät tietoon kohdistuvaa mielenkiintoa. Kolmanneksi tiedon helppokäyttöisyyden kannalta keskeistä on tiedon johdonmukainen luokittelu. Neljänneksi ja myös kaikkiin yllä mainittuihin tekijöihin liittyen on tärkeää huolehtia tiedon hyödynnettävyydestä, mikä tarkoittaa muun muassa tiedon vertailtavuutta ja mahdollisuutta havaita maaseutualueiden kehityssuuntia.

Keskeisiä maaseudun tietoalustalta vaadittavia ominaisuuksia ovat tiedon luotettavuus, ajantasaisuus, helppokäyttöisyys ja riittävä aluetarkkuus. Tietoa myös pitäisi pystyä räätälöimään tiedonkäyttäjän tarpeiden mukaan. Sitä tukisi mahdollisuus erilaisten tietojen yhdistämiseen ja esimerkiksi viemiseen kartoille, sekä tietoalustan interaktiivisuus. Tietojen yhdisteleminen mahdollistaisi uusia näkökulmia. Niin ikään tiedon tulisi olla helppokäyttöistä, ja se tulisi löytää helposti. Lähtökohtana tietoalustan sisällöksi ja rakenteeksi voisi olla esimerkiksi maaseutuvaikutusten arvioinnissa (MVA) käytetyn tarkistuslistan mukainen teemajaottelu. Päämääränä on oltava alustan pitkäkestoinen toteutus, joka kehittyy ajassa teknisen kehityksen mukana ja reagoi tietotarpeiden muutoksiin.

TOIMINTASUOSITUKSET

1. Maaseututieto tulee uudistaa ja koota eri lähteistä yhtenäiselle sähköiselle, päivittyvälle alustalle. Resursoidaan ja annetaan tehtäväksi maaseututietoalustan perustaminen (”Maaseutukatsaus 2.0”).
2. Maaseudun tietoalustan tulee sisältää maaseututietoa monipuolisesti eri teemoista, kun tiedon käyttäjät ovat erilaisia ja tiedon tarve moninaista. Maaseututietoa on tarjottava niin politiikanteon ja -toimeenpanon tueksi kuin kehittäjille, yrityksille ja tutkijoille. Erilaiset käyttäjäryhmät voivat haluta hyvinkin eriluonteista tietoa: esimerkiksi tutkijat voivat peräänkuuluttaa mahdollisimman raakamuotoista tilastotietoa, kun taas moni muu tiedon hyödyntäjä voi haluta pitkälle jalostettua tietoa tulkintoineen.
3. Keskeisiä maaseudun tietoalustalta vaadittavia ominaisuuksia ovat tiedon luotettavuus, ajantasaisuus ja riittävä aluetarkkuus. Tietoa tulee pystyä räätälöimään tiedonkäyttäjän tarpeiden mukaan. Sitä tukisi mahdollisuus erilaisten tietojen yhdistämiseen ja esimerkiksi viemiseen kartoille, sekä tietoalustan interaktiivisuus. Tietojen yhdisteleminen mahdollistaa uusia näkökulmia. Parhaimmillaan tiedon tuottaminen voi olla kaksisuuntaista, jolloin tiedon käyttäjä on myös tiedon tuottaja.
4. Maaseututiedon tulee olla helppokäyttöistä, ja se tulee löytää helposti. Lähtökohtana tietoalustan sisällöksi ja rakenteeksi voi olla esimerkiksi maaseutuvaikutusten arvioinnissa (MVA) käytetyn tarkistuslistan mukainen teemajaottelu. Maaseutu-ulottuvuuden ja erityyppisten maaseutualueiden huomioinnin kannalta oleellista olisi myös lähtökohtaisesti kaikkien tilastotietojen tarjoaminen alueruutupohjaisella kaupunki-maaseutu-alueluokituksella ja/tai siitä kuntatasolle yleistetyllä luokituksella.
5. Hyvän, käyttökelpoisen maaseututietoalustan toteuttaminen edellyttää palvelumuotoilua, teknisen toteutuksen ja ylläpidon sekä jatkokehityksen. Maaseututietoalusta tulee perustaa siten, että tiedon esittämistä ja vuorovaikutteista käyttöä voidaan kehittää jatkuvasti reagoiden tietotarpeiden muutoksiin. Yhtenä keskeisenä muutosajurina on tekoäly.
6. Tietoalustan suunnittelun ja toteutuksen tueksi tulisi koota eri alojen osaajista koostuva, laaja-alainen ohjausryhmä tuomaan nyt hajautunut maaseututiedon tuottamisen resurssi ja hajanaiset toiminnot yhteen toimivaksi kokonaisuudeksi.

Teksti: Hilkka Vihinen, Marja Kallioniemi, Kirsi Korhonen ja Olli Voutilainen