Miten mitata? Näkökulmia kestävän kehityksen paikallisuutta kuvaavien indikaattorien kehittämiseen

Kestävä kehitys, Tutkimus ja kehittäminen, KERÄ-verkosto

Kestävää kehitystä mittaavien indikaattorien kehittämisessä päähuomio on kansallisella tasolla. Miltä kestävän kehityksen mittaaminen näyttää paikallistasolla, ja onko erityisesti maaseutualueilla asioita, joita tulisi huomioida? Tähän paneutui maaseutupolitiikan KERÄ-verkoston asiantuntijaryhmä kokouksessaan, jossa alustajana toimi Suomen ympäristökeskuksen johtava tutkija Jari Lyytimäki.

Kuntien kestävää kehitystä kuvaava mittaristo

Kestävän kaupunkikehityksen indikaattorit (KEKANUA) -hankkeessa tiedonkäyttäjät otettiin mukaan kehittämisprosessiin, jonka tuloksena laadittiin nelisenkymmentä indikaattoria. Näiden tavoitteena on kuvata kuntatason (kaupungit ja muut kunnat) kestävää kehitystä tiiviisti ja ajantasaisesti. KEKANUA-hankkeen kehittämässä mittaristossa kestävää kehitystä tarkastellaan donitsitalouden käsitteeseen pohjautuvan jaottelun kautta, jonka raameina ovat ekologinen perusta ja sosiaalinen katto. Sen kolmetoista ilmiötä on ryhmitelty sosiaalisiin indikaattoreihin, talous- ja maankäyttöindikaattoreihin sekä ympäristöindikaattoreihin.

KUVA: Kestävän kaupunkikehityksen avainindikaattorit -hankkeen ilmiökartta. Lähde: Reinikainen ym. (2023). Ilo irti indikaattoreista!

Tiedon saatavuus vaihtelee paljon eri indikaattoreiden kohdalla. Esimerkiksi terveyteen liittyvistä asioista on saatavilla sekä kvalitatiivista, että kvantitatiivista tietoa, kun taas turvallisuuden mittaaminen ja tulosten vertailu voi olla vaikeaa. Kehittämisprosessissa on ympäristöindikaattoreiden kohdalla havaittu useita haasteita. Yksi näistä koskee luonnonvarojen käyttöön liittyvän ympäristökuormituksen oikeudenmukaista paikkaperustaista mittaamista - missä tuotetaan vs. missä kulutetaan. Lisäksi on sekä tiedon saatavuuteen liittyviä ongelmia, esimerkiksi kiertotalouteen tai ympäristökemikaaleihin liittyvää tietoa on hankalasti saatavilla paikallistasolla, että tiedon keruun rajaamiseen liittyviä, kuten vesistöjen tilaa ei ole mielekästä tarkastella hallinnon rajojen mukaan (missä päästöt tuotetaan vs. missä todetaan).

Näkökulmia ja ehdotuksia paikallistason kestävän kehityksen mittaamisesta

Maaseutukunnissa on tarve myös erityisesti maaseutualueiden kestävyystyön kannalta huomioitaville mittareille, kuten maan läpäisevyyttä, sekä metsätalous- ja peltomaita ekosysteemipalveluiden lähteenä mittaaville indikaattoreille. Kunnissa tapahtuvaa maankäytön muutosta olisi myös yleisesti ottaen tärkeää seurata. Yleinen trendi on, että kaupunkirakennetta tiivistetään, mutta tämänhetkisillä mittareilla ei voida havainnoida, minkälaisesta tiivistämisestä on kyse – esimerkiksi, onko se jo rakennetun alueen kestävämpää käyttämistä, vai viheralueen päälle rakentamista. On myös aiheellista huomioida, että liian kapea-alaisten indikaattorien käyttö voi johtaa joko/tai -ajatteluun, sen sijaan, että asioita tarkastellaan eri näkökulmista, esimerkiksi metsien eri käyttömuotoihin ja niiden vaikutuksiin liittyen.

Keskustelussa peräänkuulutettiin pienille organisaatioille tai kunnille suunnattua kevyempää mittaristoa, palvelua tai peruspakettia, joka helpottaisi käyttöönottoa. Kunnilla on usein myös omia, paikallisia tarkastelun tarpeita, koskien esim. strategian tavoitteiden toteutumista. Kehittämiskohteena nousi myös esiin, miten kestävän kehityksen indikaattorityöskentely ja maaseutuvaikutusten arviointi (MVA) voisivat mahdollisesti tukea toinen toisiaan?

Ympäristön tilaa mittaavista asioista tietoa on saatavilla paremmin kansallisella tasolla kuin paikallisesti. Paikallinen tieto lisäisi mahdollisuuksia alueiden väliseen vertailuun ja kehittämiseen. Maaseudulla iso kysymys on vihreää siirtymää edistävien toimenpiteiden paikalliset vaikutukset. Tällä hetkellä ei ole mittaristoa, jolla seurata esim. uusiutuvien energianlähteiden rakentamiseen liittyvää hyväksyttävyyttä tai oikeudenmukaisuutta, jolloin kokonaisvaltaista ja paikallisia näkökulmia edustavaa tietoa kestävään kehitykseen liittyen ei saada. Lyytimäen mukaan tuulivoima on tästä hyvä esimerkki; uusiutuvien energioiden määrää halutaan lisätä, mutta sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät vaikutukset ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Tarvitaan lisää kehittämistyötä riskien tunnistamiseksi ja haittojen minimoiseksi, jotta tarkastelu on kokonaisvaltaista ja vaikutukset eri toimijoihin ja alueisiin on kestävästi huomioitu.

Pohdintaa kestävän kehityksen indikaattorityöskentelyyn

Lyytimäen mukaan indikaattorien kehittämisessä on kolme toisiinsa limittyvää lähtökohtaa: datalähtöinen, eli mitä tietoa on saatavilla ja mitä indikaattoreita on jo käytössä; tarveperustainen, eli mitä pitäisi kuvata mittaristolla; sekä politiikkalähtöinen, eli mitä mitata, jotta poliittiset tavoitteet täyttyvät. Indikaattorityöskentelyssä yleisenä haasteena on, että kestävän kehityksen eri osa-alueiden keskinäisriippuvuus ei näy riittävästi. Lisäksi taloudellista kestävyyttä tarkastellaan yleensä itseisarvona, vaikka sen tulisi ensisijaisesti olla väline ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden tavoitteluun, huomauttaa Lyytimäki. Indikaattoriajattelulle luonteenomaista on myös taaksepäin katsovuus, jo tapahtuneen mittaaminen, ja se pureutuu usein negatiivisiin kehityskulkuihin – se, minne halutaan mennä jää usein vähemmälle huomiolle. Tulisiko kestävän kehityksen seurannassa sen sijaan olla enemmän eteenpäin katsovaa näkökulmaa? Kokeellisilla indikaattoreilla voisi olla mahdollista saada uutta luotaavaa perspektiiviä. Monissa mittareissa on lisäksi tiedon saatavuuden ja ajantasaisuuden ongelmia, mikä heikentää tulosten vertailtavuutta. Kansalaistieteen potentiaalia olisi mahdollista hyödyntää tiedon tuottamisessa. Keskeistä olisi myös pohtia, miten indikaattoreilla kerätty tieto saavuttaisi päätöksenteon ytimen.

Maaseutupolitiikan KERÄ-verkosto - för hållbara landsbygder och en rättvis omställning kestävien maaseutujen ja oikeudenmukaisen siirtymän puolesta - edistää tietoa, vuoropuhelua, yhteiskehittämistä ja työkaluja kestävien maaseutujen ja oikeudenmukaisen siirtymän tueksi. Sitä toteuttavat Svenska lantbrukssällskapens förbund, Yrkeshögskolan Novia ja Maaseudun Sivistysliitto. Lisätietoa: Maaseutupolitiikka.fi | KERÄ - För hållbara landsbygder och en…

Tutustu myös:

Ilo irti indikaattoreista -raportti - Glädje av indikatorerna! Nyckelindikatorer för hållbar stadsutveckling (2023) http://hdl.handle.net/10138/568901

Indikaattoriportaali: https://www.syke.fi/fi/ymparistotieto/laskurit-ja-tyokalut#kest%C3%A4v%C3%A4n-kaupunkikehityksen-avainindikaattorit

Policy brief: 24.3.2025 Ympäristötiedolla rakennetaan kestäviä ja elinvoimaisia kuntia