Politiikkasuositus 2/2026: Paikallinen yhteistyö ratkaisee - Kotoutumisen edellytykset ja pitovoima maaseudun kunnissa

Keskeinen johtopäätös

KOMEA-hankkeen kuntakysely, alueelliset tapaustutkimukset ja asiantuntijakeskustelut osoittavat, että maahanmuutto on monille kunnille yhä tärkeämpi osa väestö- ja työvoimakehitystä. Onnistunut kotoutuminen ei synny yksittäisistä palveluista, vaan paikallisista yhteistyöverkostoista, joissa kunnat, työnantajat, oppilaitokset ja järjestöt toimivat yhdessä. Samaan aikaan kuntien roolin kotoutumisen koordinaatiossa odotetaan kasvavan, mutta monissa kunnissa resurssien riittävyys koetaan epävarmaksi.

Keskeiset viestit

• Maahanmuuton merkitys kasvaa maaseudun elinvoiman ja työvoiman saatavuuden kannalta.
• Paikalliset yhteistyöverkostot – kunnat, työnantajat, oppilaitokset ja järjestöt – muodostavat kotoutumisen keskeisen ekosysteemin.
• Kuntien roolin kotoutumisessa odotetaan kasvavan, mutta resurssien riittävyys koetaan edelleen epävarmaksi.
• Kotoutuminen ei rajoitu työllistymiseen, vaan liittyy myös hyvinvointiin, osallisuuteen, identiteettiin ja yhteisöön kuulumiseen.

Miksi tämä on tärkeää

Suomen väestökehitys on monilla alueilla haastava. Väestö ikääntyy ja työikäinen väestö vähenee monilla maaseutualueilla ja pienissä kunnissa. Kehityssuunnat näkyvät myös tarkemmin tarkastelluissa tapaustutkimusalueissa. 

Kuvioissa näkyy, että väestökehitys on ollut useimmilla tarkastelluilla alueilla (Kajaani, Parainen, Pietarsaari ja Rantasalmi) laskeva, samalla kun vieraskielisen väestön osuus on kasvanut. Kehitys vaihtelee kuitenkin alueittain, mikä korostaa paikallisten olosuhteiden merkitystä kotoutumisen ja pitovoiman kannalta.

Samalla monilla aloilla koetaan kasvavaa työvoimapulaa. Maahanmuutto nähdään yhä useammin osana ratkaisua tähän kehitykseen. Uudet asukkaat voivat tukea paikallisia työmarkkinoita, ylläpitää palveluja ja vahvistaa paikallisyhteisöjen elinvoimaa. Samalla kotoutumisen onnistuminen vaikuttaa siihen, jäävätkö uudet asukkaat alueelle vai muuttavatko he myöhemmin muualle.

Kuntien näkökulmasta keskeinen kysymys on pitovoima: miten uudet asukkaat saadaan kiinnittymään paikalliseen työelämään, koulutukseen ja yhteisöihin. Kotoutuminen kytkeytyy siten tiiviisti myös aluekehitykseen ja paikalliseen elinvoimapolitiikkaan.

Tutkimuksen lähtökohdat

KOMEA-hankkeessa tarkasteltiin kotoutumisen edellytyksiä kunnissa ja maaseutualueilla useiden aineistojen avulla.

Tutkimus perustuu kolmeen keskeiseen aineistolähteeseen:

1. Valtakunnallinen kuntakysely (85 kuntaa)
2. Alueelliset tapaustutkimukset Kajaanissa, Paraisilla, Pietarsaaressa ja Rantasalmella / Savonlinnassa
3. Kansallinen fokusryhmähaastattelu, johon osallistui ministeriöiden, kuntasektorin, järjestöjen ja tutkimuksen edustajia.[1]

Näiden aineistojen yhdistäminen mahdollistaa sekä paikallisten käytäntöjen että valtakunnallisten kehityssuuntien tarkastelun ja auttaa tunnistamaan kotoutumisen keskeisiä edellytyksiä erityyppisissä kunnissa.

Mitä tutkimus osoittaa

1. Maahanmuutolla on kasvava merkitys aluekehityksessä.
Työperäinen maahanmuutto, pakolaisten vastaanotto ja kansainväliset opiskelijat tuovat alueille uusia asukkaita ja osaamista. Joissakin kunnissa maahanmuutto on jo keskeinen osa väestökehitystä ja työvoiman saatavuutta, kun taas toisissa sen merkitys on vasta vahvistumassa. Kotoutumisen näkökulmasta keskeinen kysymys on pitovoima: millaiset tekijät vaikuttavat siihen, jäävätkö uudet asukkaat paikkakunnalle vai muuttavatko he myöhemmin muualle.

2. Paikalliset yhteistyöverkostot ovat kotoutumisen perusta.

Kunta, työnantajat, oppilaitokset ja järjestöt muodostavat yhdessä kotoutumisen ekosysteemin. Tapaustutkimukset osoittavat, että yhteistyö voi helpottaa työvoiman rekrytointia, kielitaidon kehittymistä työpaikoilla sekä uusien asukkaiden kiinnittymistä paikallisyhteisöihin. Erityisesti pienissä kunnissa yhteistyötä voi helpottaa toimijoiden tiivis verkostoituminen ja yhteinen näkemys alueen kehittämisestä.

3. Kotoutuminen on laajempi yhteiskunnallinen prosessi.
Kotoutumista ei tulisi tarkastella pelkästään työllistymisen näkökulmasta. Työllisyys on tärkeä osa kotoutumista, mutta siihen liittyvät myös hyvinvointi, oikeudet, identiteetti ja yhteisöön kuuluminen. Kotoutumisen onnistuminen edellyttää sekä toimivia työmarkkinapolkuja että mahdollisuuksia osallistua paikalliseen yhteisöelämään, koulutukseen ja kansalaisyhteiskuntaan.

4. Alueellinen liikkuvuus vaikuttaa kotoutumiseen.
Sekä suomalaiset että maahan muuttaneet liikkuvat usein alueelta toiselle työn, koulutuksen tai elämäntilanteen vuoksi. Tämä alueellinen liikkuvuus vaikuttaa siihen, miten kunnat pystyvät houkuttelemaan ja pitämään uusia asukkaita sekä miten väestö ja työvoima jakautuvat eri alueiden välillä.

5. Rakenteelliset esteet hidastavat kotoutumista.
Kielitaitovaatimukset, aiemman osaamisen tunnistamisen vaikeudet, työelämän verkostojen puute ja liikkumisen haasteet nousivat keskeisiksi kotoutumista vaikeuttaviksi tekijöiksi. Myös viiveet kielikoulutuksen aloittamisessa voivat hidastaa kotoutumisen alkuvaihetta.

6. Tietopohjassa on edelleen puutteita.
Tarvetta on paremmalle tiedolle muuttoliikkeestä ja kotoutumisen kehityksestä. Esimerkiksi tieto siitä, ketkä muuttavat kuntiin ja ketkä muuttavat pois, millaisia työ- ja koulutuspolkuja maahan muuttaneilla on sekä miten paikalliset työmarkkinat vaikuttavat kotoutumiseen, voisi tukea päätöksentekoa.

7. Työnantajien rooli kotoutumisessa vahvistuu.
Työnantajat ovat usein ensimmäinen kontakti paikalliseen työelämään, ja työpaikka voi toimia tärkeänä ympäristönä kielen oppimiselle, verkostojen rakentumiselle ja paikalliseen yhteiskuntaan kiinnittymiselle. Samalla monet työnantajat kokevat kansainvälisen rekrytoinnin ja kotoutumisen tukemisen haastavaksi. Tarvetta on selkeille palvelupoluille työnantajille sekä tiiviimmälle yhteistyölle kuntien ja oppilaitosten kanssa.

Politiikkasuositukset

1. Vahvistetaan paikallisia yhteistyöekosysteemejä.
Kunnat voivat vahvistaa kotoutumisen yhteistyörakenteita kokoamalla yhteen keskeiset toimijat sekä kehittämällä ja vakiinnuttamalla säännöllisiä yhteistyön käytäntöjä. Tämä tukee palvelujen yhteensovittamista ja helpottaa tiedonkulkua eri toimijoiden välillä.

2. Vahvistetaan yritysten roolia kotoutumisen kumppaneina

Kuntien, elinkeinoelämän toimijoiden ja oppilaitosten välistä yhteistyötä tulisi systematisoida. Tutkimusaineisto osoittaa, että työnantajat ovat keskeisessä roolissa erityisesti työperäisessä kotoutumisessa, mutta yhteistyörakenteet ovat usein hajanaisia.

3. Parannetaan kuntien tilannekuvaa ja ennakointia.
Kuntien ja valtionhallinnon tulisi vahvistaa tietopohjaa väestökehityksestä, työvoimatarpeista ja maahan muuttaneiden osaamisesta. Tämä tukee päätöksentekoa ja palvelujen kohdentamista paikallisiin tarpeisiin.

4. Nopeutetaan kielikoulutuksen käynnistymistä.
Valtionhallinnon ja koulutuksen järjestäjien tulisi varmistaa, että kotoutumisen alkuvaiheen kielikoulutus käynnistyy nopeasti. Viiveet voivat hidastaa työllistymistä ja kotoutumisen alkuvaihetta. Tässä kontekstissa on huomioitava, että päivitetty kotoutumislaki korostaa suomen tai ruotsin kielitaidon saavuttamista sekä siihen liittyvää päättötestiä, mikä lisää tarvetta käynnistää kielikoulutus viiveettä.

5. Turvataan kolmannen sektorin rooli kotoutumisen tukena

Järjestöt ja paikalliset yhteisöt ovat keskeisiä toimijoita erityisesti kotoutumisen sosiaalisten ulottuvuuksien tukemisessa. Samalla on tärkeää varmistaa toiminnan kestävyys, sillä monilla alueilla toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen ja rajallisiin resursseihin.

Katse vuoteen 2035

Maahanmuuton merkitys maaseudun väestökehitykselle ja työmarkkinoille todennäköisesti kasvaa tulevina vuosikymmeninä. Väestön ikääntyminen ja työikäisen väestön väheneminen lisäävät tarvetta uusille työntekijöille monilla toimialoilla, erityisesti palveluissa, teollisuudessa sekä sosiaali- ja terveysalalla.

Kuntakyselyn tulokset viittaavat siihen, että kuntien rooli kotoutumispalvelujen järjestämisessä ja koordinoimisessa vahvistuu tulevaisuudessa. Samalla monet kunnat kokevat resurssien riittävyyden epävarmaksi. Tämä jännite kasvavien odotusten ja rajallisten resurssien välillä muodostaa keskeisen haasteen kotoutumispolitiikan toteuttamisessa paikallistasolla.

Kotoutumisen tulevaisuutta muovaavat myös alueellisen muuttoliikkeen dynamiikka, työmarkkinoiden rakennemuutokset sekä kansainvälisen liikkuvuuden lisääntyminen. Sekä suomalaiset että maahan muuttaneet liikkuvat usein alueelta toiselle työn, koulutuksen tai elämäntilanteen vuoksi, mikä vaikuttaa kuntien mahdollisuuksiin vahvistaa alueellista pitovoimaa.

Työnantajien roolin arvioidaan vahvistuvan tulevaisuudessa entisestään. Kansainvälinen rekrytointi, työpaikoilla tapahtuva kielen oppiminen sekä monimuotoiset työyhteisöt voivat muodostua keskeisiksi kotoutumisen väyliksi erityisesti työperäisen maahanmuuton osalta.

Samalla kotoutumisen ja työllistymisen polkujen tulee olla kestäviä ja oikeudenmukaisia. Tulevaisuudessa keskeistä on vahvistaa paikallisia yhteistyöverkostoja sekä varmistaa, että kunnilla on riittävät resurssit ja toimintamahdollisuudet kotoutumisen tukemiseen. Tämä edellyttää tiivistä yhteistyötä kuntien, yritysten, oppilaitosten ja kansalaisyhteiskunnan välillä sekä parempaa tietopohjaa muuttoliikkeen ja kotoutumisen kehityksestä.

Samalla kotoutumisen onnistuminen edellyttää laajempaa tarkastelua kuin pelkkä työllistyminen. Hyvinvointi, osallisuus, oikeudet sekä mahdollisuus rakentaa omaa elämää ja identiteettiä osana paikallisyhteisöä ovat keskeisiä tekijöitä pitkän aikavälin kiinnittymisessä.

Kiitokset

Kirjoittajat haluavat lämpimästi kiittää kaikkia toimijoita, jotka olivat valmiita käyttämään aikaansa haastatteluihin osallistumiseen ja kyselyyn vastaamiseen. Näin he ovat osaltaan mahdollistaneet ajantasaisen ja monipuolisen kuvan muodostamisen kotoutumisen edistämisen nykytilasta, koetuista haasteista sekä tulevaisuuden odotuksista. Tämä työ – ja siihen osallistuminen – on merkityksellistä ja tärkeää Suomen rakentamisessa hyvänä paikkana elää, tehdä työtä ja rakentaa tulevaisuutta.

Lisäksi kirjoittajat haluavat kiittää Maa- ja metsätalousministeriötä / Maaseutupolitiikan neuvostoa tämän selvityksen mahdollistaneesta rahoituksesta.

[1] Valtakunnallinen fokusryhmäkeskustelu järjestettiin verkossa 19.11.2025 ja kesti kaksi tuntia. Fokusryhmään osallistui ministeriöiden edustajia, valtakunnallisen järjestön (SPR) edustaja, Suomen Kuntaliiton edustaja sekä tutkimussektorin asiantuntijoita. Keskustelu jäsennettiin kolmen teeman ympärille: (1) kuntien valmiudet ja yhteistyöekosysteemit, (2) koulutus ja työllisyys sekä (3) tulevaisuuden näkymät ja KOTO24-uudistuksen vaikutukset. Osallistujille toimitettiin kysymykset ja valikoituja kyselytuloksia ennakkoon, ja keskustelussa syvennettiin erityisesti kyselyn havaintoja.

* Urbaani Suomi viittaa tässä pääkaupunkiseutuun sekä Tampereen ja Turun kaupunkiseutuihin.