Yhdyskuntajätteet tehokkaammin kiertoon myös maaseudulla

Jätteet auton takakontissa

Jätelainsäädäntöä uudistetaan tavoitteena saavuttaa EU:n asettamat kunnianhimoiset yhdyskuntajätteen kierrätystavoitteet ja nostaa Suomi kiertotalouden mallimaaksi. Kierrätystavoitteiden saavuttaminen vaatii maaseudulla erilaisia ratkaisuja kuin kaupungissa.

Kierrätystavoitteet tiukkenevat

Komission asettamat yhdyskuntajätteen kierrätystavoitteet tiukkenivat vuonna 2018. Tavoitteena on vuoteen 2025 mennessä kierrättää vähintään 55 prosenttia yhdyskuntajätteestä ja vuoteen 2035 mennessä jo 65 prosenttia. Suomessa ollaan Euroopan keskikastia kierrätyksessä ja nykyinen kierrätysaste on 41 prosenttia. Kierrätysaste ei ole viime vuosina merkittävästi noussut.

Uusiin tavoitteisiin pääseminen vaatii suuria muutoksia nykyiseen jätehuoltoon. Tehostamista vaatii erityisesti biojätteen, muovipakkausten ja kartongin kiertoon saaminen. Keskeisenä keinona pidetään kiinteistökohtaisen jätteiden erilliskeräyksen tehostamista ja velvoiterajojen tiukentamista. Jätemaksujen määräytyminen painoperustaisesti tuotetun jätemäärän suhteen voisi niin ikään tehostaa kierrätystä merkittävästi.

Harvaan asutuilla alueilla kiinteistökohtaisen erilliskeräyksen ja jätteiden punnituksen toteuttaminen lisää merkittävästi jätehuollon kustannuksia. Myös kuljetusmatkoista aiheutuvat ympäristöhaitat voivat olla merkittäviä (suurempia kuin kierrätyksestä aiheutuvat hyödyt). Tämän vuoksi uusia velvoitteita ja kierrätyksen tehostamisen keinoja on suunniteltu kohdistumaan ensisijaisesti kaupunkeihin, taajamiin ja taajamien liepeille. Lajittelua ja kierrätystä ei kuitenkaan pidä nähdä pelkkinä ikävinä velvollisuuksina, vaan oikeutena, jota myös maaseudun asukkaat haluavat ja voivat käyttää.

Mitä maaseudulla voidaan tehdä?

Vaikka muovia, kartonkia ja biojätteitä ei ole kannattavaa hakea erikseen jokaisesta maaseudun talosta, on myös maaseudun asukkailla sekä maaseudulla aikaansa viettävillä vapaa-ajan asukkailla ja matkailijoilla merkittävä rooli kierrätystavoitteiden saavuttamisessa ja kiertotalouteen siirtymisessä. Monenlaista yhdyskuntajätettä kierrätetään maaseudulla luovasti jo nyt. Esimerkiksi biojätteiden kompostointi ja kierrätys ravinteiksi kasvimaille ja kukkapenkkeihin on maaseudulla tuttua, tekstiilijätteet osataan kierrättää matonkuteiksi ja monen tuvan nurkkaa koristaa kahvipaketin kääreistä askarreltu taidokas halkolaatikko tai kauppakassi.

Maaseudulta löytyy innokkuutta lajitella ja kierrättää kotitalouksissa syntyvä jäte, mutta kierrätyksen toteuttaminen harvaan asutuilla seuduilla vaatii erilaisia ratkaisuja kuin taajamissa ja kaupungeissa. Näiden ratkaisuiden lähtökohtana on oltava maaseudun ihmisten arjen tuntemus ja asukkaiden mukaan ottaminen kestävien käytäntöjen suunnitteluun.

Arki harvaan asutulla maaseudulla on liikkuvaa. Kauppa-, koulu- ja terveyspalvelut ovat keskittyneet entistä useammin taajamiin ja suuri osa maaseudun väestöstä käy töissä kotikylää kauempana. Ihmisillä on monenlaista asiaa kodin ulkopuolelle ja lajitellut jätteet kulkevat jo nyt sujuvasti mukana. Kierrätysmahdollisuuksien ei tarvitse maaseudulla olla yhtä lähellä kuin kaupungissa, mutta niiden on oltava riittävän lähellä ja mahdollisuuksista kierrättää on tiedettävä. Lisäksi maaseudulta löytyy edelleen myös autottomia talouksia, joiden kierrätysmahdollisuudet tulisi jotenkin järjestää.

Selkeyttä, osallistamista ja ennakkoluulottomia ratkaisuja

Jätehuollon vastuiden jakaantuessa usealle eri toimijalle, näyttäytyvät maaseudun kierrätysmahdollisuudet välillä sekavana. Kaikilla asukkailla ei välttämättä ole tietoa oman kylän jätteiden kierrätysmahdollisuuksista ja kierrätyspisteiden sijainnista. Omia kierrätyspisteitään maaseudulle ovat sijoittaneet jäteyhtiöt ja tuottajavastuuverkostot. Osa pisteistä on tarkoitettu vain paperille, osaan voi tuoda metallia ja lasia ja näiden lisäksi maaseudulla on myös erityisesti vapaa-ajan asukkaille tarkoitettuja sekajätteiden aluekeräyspisteitä. Järjestelmä on hankala etenkin vapaa-ajan asukkaiden näkökulmasta. Vakituinen asunto ja vapaa-ajan asunto sijaitsevat usein eri jäteyhtiöiden alueilla, jolloin myös käytännöt ja määräykset saattavat olla erilaiset. Muovia ja tekstiileitä kerätään lähinnä suuremmissa taajamissa. Nyt esimerkiksi pohjoiskarjalaisella maaseudulla monin paikoin lähin muovinkeräyspiste voi olla sadan kilometrin päässä.

Maaseudun kierrätystä voidaan tehostaa ja selkeyttää ottamalla kylät ja yhteisöt mukaan jätehuollon suunnitteluun. Kiinteistökohtaisen erilliskeräyksen sijaan erilaiset kimpparatkaisut voisivat tarjota mahdollisuuden lajittelun ja kierrätyksen tehostamiseen ja samalla tuoda säästöjä asukkaiden jätemaksuihin. Pohjois-Karjalassa Herajärven kylällä asukkaat tuovat sekajätteet kylän yhteiseen jätepisteeseen, mikä on lisännyt tietoisuutta lajittelusta, vähentänyt kylän roskaantumista sekä pienentänyt kyläläisten jätemaksuja (lue lisää). Samalla jätteiden kuljetuksen päästöt ovat pienentyneet, kun roska-auton ei tarvitse enää kierrellä kaikissa kylän taloissa.

Yhdessä ja hyvin hoidettuna kierrätys, lajittelu ja jätehuolto voivat parhaimmillaan lisätä kylien yhteishenkeä ja sosiaalista pääomaa. Monilla kylillä on jo nyt pitkät perinteet esimerkiksi keväisten tienvarsien siivoustalkoiden järjestämisestä. Kylän kannalta hyvin hoidettu jätehuolto parantaa yleisen siisteyden lisäksi kylän imagoa ja voi parhaimmillaan innostaa kylää muihinkin ympäristötekoihin. Ympäristöpanostukset lisäävät kylän houkuttelevuutta myös uusien asukkaiden ja matkailijoiden silmissä.

Jätehuoltoa ja kierrätysmahdollisuuksia voisi maaseudulla kehittää ennakkoluulottomasti myös osana muuta palveluiden tarjontaa. Esimerkiksi maaseudun liikenneratkaisuja on lähdetty kehittämään selvittämällä miten erilaisia asukkaiden, palveluiden ja tavaroiden liikkumisen tarpeita maaseudulla voidaan yhdistää luovasti yli sektorirajojen. Ehkä tulevaisuudessa jäteauto hoitaa välillä myös postinjakelun, koulutaksi nappaa mukaansa kierrätysmuovit ja kotipalvelu tai naapuri vie mennessään autottoman kyläläisen jätepussit.

Kirjoitus pohjautuu kirjoittajien WasteLess Karelias ja Circwaste -hankkeissa syntyneisiin aatoksiin.

WasteLess-hankkeessa (@WasteLessKRS, https://kareliacbc.fi/fi/projects/wasteless-karelias) kehitetään maaseudun kylien jätehuoltoa ja ehkäistään maaseutualueiden roskaantumista. Samanaikaisesti Pohjois-Karjalassa ja Venäjän Karjalassa toteutettavassa hankkeessa selvitetään parhaita keinoja lisätä maaseudun jätteiden lajittelua ja kierrätystä, rakennetaan kyliin jätepisteitä ja järjestetään siivoustalkoita. Hankkeen huipentaa rajat ylittävä Trash Art –festivaali.

Circwaste (@circwaste, http://www.materiaalitkiertoon.fi) LIFE15 IPE FI 004 –hankkeessa luotsataan Suomea kohden kiertotaloutta ja edistetään valtakunnalisen jätesuunnitelman toteuttamista. Hanke saa suuren osan rahoituksesta Euroopan komission LIFE-ohjelmasta.

Lähteet

Salmenperä ym. (2019). Jätteiden kierrätystä on lisättävä yhteistyöllä, neuvonnalla ja sääntelyllä. Policy Brief 5/2019. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta. https://tietokayttoon.fi/julkaisu?pubid=30001

Salmenperä ym. (2019). Yhdyskuntajätteen kierrätyksen lisääminen Suomessa – toimenpiteet ja niiden vaikutukset. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 15/2019. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-644-7

Salmenperä, H. ym. (2019). Punnitukseen perustuva kotitalouksien jätemaksujärjestelmä. Toteuttajien tietopaketti. Ympäristöministeriön julkaisuja 2019:1. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-361-000-2

Lue myös

WasteLess-hankkeen blogi, jossa kerrotaan vastaavasti jätehuollon tilanteesta Venäjän maaseudulla. Pitkänen, Kati ja Peltola, Taru (2018). Venäjän Karjalan jätehuolto uudistuu. Circblog 12.3.2019. Lue täällä.

Kuvat: Kati Pitkänen

  • Kati
    Pitkänen, Kati

    Erikoistutkija, Suomen ympäristökeskus

  • Reeta
    Rönkkö, Reeta

    Kyläkehittäjä, Maaseudun Sivistysliitto MSL