Maaseutubarometri 2020 julkaisutilaisuuden kooste: Maaseutuun liitetään positiivisia mielikuvia

Citymaalainen nauttii keinumatossa

Suomalaiset ovat vahvasti maaseutumyönteisiä. Samalla kuin monipaikkaisuus on lisääntynyt, on maaseutuun välinpitämättömästi suhtautuvien määrä myös kasvanut. Maaseutubarometri 2020 –tutkimuksen tulokset Suomen kansalaisten maaseutumieltymyksistä valaisevat rakenteellista ristiriitaa, kun tuloksia verrataan toteutuneeseen politiikkaan.

Maaseutubarometri 2020 -tutkimustulokset julkaistaan kolmessa osassa. Ensimmäisen osan julkaisutilaisuus järjestettiin virtuaalisena 17.6. ja lähetettiin Suomen.TV-kanavalla, jossa tallenne on myös katsottavissa. Tilaisuuden avasi Maaseutupolitiikan neuvoston (jäljempänä MANE) puheenjohtaja, maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä.

Ministeri Leppä iloitsi avauspuheenvuorossaan siitä, että yhä useampi suomalainen näkee maaseudun tulevaisuuden voimavarana. Ministeri totesi puheenvuorossaan, että elinvoimaisuus on maaseudun selkäranka ja sen muodostaa siellä asuvat ja oleskelevat ihmiset.

Maaseutubarometrin kysely toteutettiin ennen koronapandemiaa, jonka myötä maaseudun ja monipaikkaisuuden merkitys suomalaisille ja maaseutukunnille on ministerin mukaan edelleen vahvistunut.

– Kokonaisuutta ajatellen on tärkeää, että monipaikkaisuus on osa maaseutujen elinvoimaisuuden strategiaa ja infran ja palveluiden suunnittelua. Meillä tule olla parempia monipaikkaisuuden mittareita käytössämme, ministeri totesi.

Ministeri myös huomautti, että koronapandemian aikana saatuja kokemuksia tulee hyödyntää, kun siirrytään normaaliin arkeen.

Maaseutubarometrin 2020 ensimmäisiä tuloksia

Maaseutu latautuu myönteisillä mielikuvilla

Luonnonvarakeskuksen tutkija Jarkko Pyysiäinen kertoi Maaseutubarometrin 2020 –tutkimuksen taustasta ja suomalaisten* mielikuvista maaseudusta ja omasta aluetyyppi-identiteetistä.

Pyysiäinen kertoi, että maaseutuun liitetään vahvasti mielikuva hyvästä elämästä. Jopa 61 prosenttia suomalaisista liittää hyvän elämän erittäin paljon tai paljon maaseutuun. Nuorten kohdalla luku on 51 prosenttia. Tuntemus on vahvempi harvaan asutulla maaseudulla ja ydinmaaseudulla, mutta kaupungeissakin asuvista yli puolet (53,5 prosenttia) liittää hyvän elämän maaseutuun erittäin paljon tai paljon.

– Muutama kiinnostava trendi, mikä on voimistunut, on että maaseutu mielletään hieman enemmän tulevaisuuden voimavaraksi. Tämä on kymmenen vuoden ajan ollut nouseva trendi, kertoi Pyysiäinen.

Maaseutuun ei liitetä attribuutteja kuten kansantalouden rasite, stressi, moderni ja syrjäytyminen. Luonto, aitous ja yhteisöllisyys liitetään hyvän elämän lisäksi vahvimmin maaseutuun, jopa paljon tai erittäin paljon. Mielenkiintoista on, että kansalaiset liittävät ympäristöystävällisen elämäntavan maaseutuun vahvemmin (58,9 prosenttia) kuin kaupunkiin (10 prosenttia).

Myös nuoret kaupunkilaiset liittävät voittopuolisesti maaseutuun myönteisiä tunnusmerkkejä.

Kuva 1. Mielikuvia maaseudusta ja kaupungista - kansalaiset (n=1788)
Kuva 1. Mielikuvia maaseudusta ja kaupungista - kansalaiset

– Huomataan, että mielikuvat maaseudusta ja kaupungeista ovat jännästi lähes toistensa pelikuvia. Eli semmoiset asiat, jotka latautuvat myönteisesti maaseudun osalta latautuvat aika matalasti kaupunkien osalta ja päinvastoin… Kulttuuri, vaihtelu ja moderni liitetään kuitenkin enemmän kaupunkiin kuin maaseutuun, totesi Pyysiäinen.

Maatalot, kylät ja peltomaisemat ovat maaseutua – laskettelukeskukset ja saaristo eivät niinkään

Mielikuva maaseudusta linkittyy pitkälti vastaajan henkilökohtaiseen kokemusmaailmaan; siihen, missä hän itse liikkuu ja miten hän käyttää paikkoja. Vahvimmin maaseutuun liitetään maatalojen, kylien ja peltomaiseman hallitseman alueen. Jopa 77 prosenttia kansalaisista tunnistaa tämänlaisen alueen maaseuduksi erittäin paljon tai paljon.

Kuva 2. Mitä on maaseutua - kansalaiset (n=1788)
Kuva 2. Mitä on maaseutua

– On merkittävää huomata, että esimerkiksi pikkukaupungit, paikalliskeskukset, laskettelukeskukset tai saaristo, jotka elämäntavallisesti ovat maaseudun ja kaupunkien välimaastossa, ja joihin yhdistyy kaupunkilaisia piirteitä, ei vahvasti yhdistetä maaseutuun. Mutta esimerkiksi ruotsinkielisistä vastaajista peräti 89 prosenttia pitää saaristoa maaseutuna, kun kansalaisten otoksessa vastaava osuus on 61 prosenttia ja nuorista kaupunkilaisista vain 41 prosenttia on samaa mieltä, valaisi Pyysiäinen.

Aluetyyppi-identiteetti pitää pintansa – ikä mielenkiintoinen tekijä

Aluetyyppi-identiteetti on kymmenen vuoden aikana pysynyt erittäin vakaana. Aluetyyppi-identiteetin valossa 37 prosenttia kokee itsensä sekä maalaiseksi että kansalaiseksi. 41 prosenttia kokee itsensä kaupunkilaiseksi ja 20 prosenttia maalaiseksi.

Aluetyyppi-identiteetissä ikä on mielenkiintoinen tekijä. Mitä vanhemmista vastaajista on kyse, sitä tärkeämmäksi aluetyyppi-identiteetti koetaan ja sitä varmempi on, että identiteetti on maalainen. Mitä nuorempi vastaaja on, sitä todennäköisempi on, että koettu identiteetti on kaupunkilainen.

– Vahvin kaupunkilaisidentiteetti on nuorilla kaupunkilaisilla, mutta tässäkin on moniaineksisuutta. Jännää on, että nuorilla kaupunkilaisilla, jota tarkasteltiin erityisryhmänä, että 13 prosenttia heistäkin kokee itsensä maalaiseksi, 31 prosenttia sekä että ja vain 54 prosenttia kokonaan kaupunkilaiseksi, kertoi Pyysiäinen.

Maaseutu on toiveiden asuinpaikka – monipaikkaisuus on mittavaa

Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Hilkka Vihinen, esitti suomalaisten monipaikkaisuuteen liittyviä tuloksia. Maaseutubarometrissä kysyttiin missä suomalaiset asuvat ja missä he haluaisivat asua. Tuloksena selvisi, että moni haluaisi asua maaseutumaisemmassa ympäristössä. Mutta suurta muuttoaaltoa ei ole barometrin mukaan odotettavissa – ei maaseudulle eikä myöskään kaupunkiin.

– Moni meistä asuisi mieluummin maaseudulla, jos se olisi mahdollista. 25 prosenttia heistä, jotka asuvat ison kaupungin keskustassa tai sen laidoilla haluaisi asua ydinmaaseudulla tai harvaan asutulla maaseudulla. Ne, jotka asuvat ydinmaaseudulla ja harvaan asutulla maaseudulla näyttäisivät olevan kaikkein tyytyväisimpiä asuinpaikkaansa, heistä alle 10 prosenttia haluaisi muuttaa ison kaupungin keskustaan tai sen laidoille, kertoi Vihinen.

Työ ja asuinpaikka ovat yhä useammin samalla paikkakunnalla, mutta etätyö ja vapaa-ajan asunnolla oleskelu ovat lisääntyneet. Maaseutubarometri 2020 vahvistaa, että mökkeilylle on kysyntää myös tulevaisuudessa. 37 prosenttia 24-44–vuotiaista uskoo omistavansa vapaa-ajan asunnon maaseudulla 10 vuoden kuluttua.

– Julkisuudessa on laajasti ollut esillä, että mökkeily on hiipumassa, mutta se ei näyttäisi pitävän paikkansa, Vihinen lisäsi.

Monipaikkaisuus toimii molempiin suuntiin ja on mittavaa. Vuosittain neljännes kaupunkilaisista viettää yhdestä kuukaudesta puoleen vuoteen maaseudulla. Vähintään kolme viikkoa maaseudulla viettää yli 35 prosenttia kaupunkilaisista. Maaseudun asukkaista lähes 11 prosenttia ilmoitti viettävänsä lähes kuukauden suuren kaupungin keskustassa ja saman verran suuren kaupungin laita-alueilla.

Kehittämistä asukkaiden tarpeiden pohjalta

Maaseutubarometrissa kysyttiin myös näkemyksiä maaseudun tulevaisuudesta ja sen kehittämisestä. Suomalaisista 39 prosenttia ovat täysin samaa mieltä siitä, että maaseutua tulisi kehittää ensisijaisesti maaseudun asukkaiden tarpeiden pohjalta.

Kehittämistarpeista tärkeimmiksi nousevat palveluiden uusien toimintatapojen kehittäminen, uusien asukkaiden houkutteleminen ja liikenneinfrastruktuuri. Ylivoimaisesti vähiten tärkeä kehittämistoimenpide on yhdyskuntarakenteen tiivistäminen.

Alueiden tasapuolinen kohtelu, myös palveluja koskien, koetaan tärkeäksi ja samalla yhdeksi suurimmista puutteista.

Kuva 3. Mitä mieltä olet seuraavista väittämistä? Maaseutubarometri 2020 kysymys maaseudun kehittämisestä
Kuva 3. Näkemyksiä maaseudun kehittämisen tarpeista.

– Kansalaisista 63 prosenttia ei pidä sopivana rajoittaa julkisia palveluja syrjäisillä seuduilla, kun 22 prosenttia kannattaa sitä… Vain 17 prosenttia kansalaisista on edes osittain sitä mieltä, että haja-asutusalueille rakentamista pitäisi rajoittaa. Eli hyvin vahvasti vastustetaan haja-asutusalueiden rakentamisen rajoittamista, korosti Vihinen.

Maaseutu halutaan myös olevan kaikkien kansalaisten saavutettavissa.

– Vapaus käyttää tilaa kuuluu vahvasti suomalaisten maaseutuodotuksiin, eli tämän pitäisi näkyä myös politiikassa, Vihinen huomautti.

Maaseudun merkitys vahvistuu mutta myös vähenee

Edellisiin Maaseutubarometreihin verratessa näyttää siltä, että maaseutu merkitsee suomalaisille vähemmän eri asioita. Osuus, joka vastaa, että maaseudulla ei ole mitään erityistä roolia omassa elämässä on pieni, mutta on kymmenessä vuodessa kasvanut 10:stä 18:ta prosenttiin. Toisaalta julkinen keskustelu voi antaa synkemmän kuvan maaseudun merkityksestä, minkä osoittaa esimerkiksi nuorten kaupunkilaisten positiivinen suhtautuminen maaseutuun.

– Kokemuskuilu suomalaisten kesken näyttäisi olevan odotettua pienempi, mutta pienellä osuudella maaseutunäkemys on koventunut, huomautti Vihinen.

Kommenttipuheenvuoroja aluekehittämisen, citymaalaisuuden ja maaseutukunnan näkökulmista

Maaseutubarometrin 2020 tutkimusraportin ensimmäisen osan tuloksia kommentoi Helsingin yliopiston aluesuunnittelun ja –politiikan professori Sami Moisio, citymaalainen ja maahanmuuton tutkija Sirkku Varjonen sekä Juuan kunnanjohtaja Markus Hirvonen.

Alueiden erivertaisuusasetelma

Helsingin yliopiston aluesuunnittelun ja –politiikan professori Sami Moisio nosti ensimmäisessä kommenttipuheenvuorossa esille ristiriidan maaseudun oletetun talouspotentiaalin ja suomalaisten ilmaiseman maaseudun houkuttelevuuspotentiaalin sekä toteutuneen aluekehityksen ja asiantuntijoiden ja keskiportaan virkahenkilöiden keskuudessa käydyn keskustelun välillä. Moision mukaan ristiriita on selvä ja kyseessä on rakenteellinen eriarvoisuusasetelma, jossa julkinen valta systemaattisesti suosii toisia alueita ja paikkoja toisten kustannuksella.

- Kyselyn perusteella tämä on hyvin mielenkiintoinen, jos on kerran niin, että kansalaismielipide ja tietynlainen tapahtumaketju, mikä on meneillään osoittaa eri suuntaan, Moisio kommentoi.

- Maaseutu marginalisoituu valtion apparaatin sisällä. Kysymys, miten kansalaismielipide kääntyisi politiikaksi – sen ratkaisemiseksi pitää pystyä tuomaan näkyväksi se, mikä on ristiriita kansalaisten mielipiteiden ja toteutuneiden kehityksen osalta, totesi Moisio.

Monipaikkaiset - silta kaupungin ja maaseudun välillä

Citymaalainen, sosiaalipsykologi ja maahanmuuton tutkija Sirkku Varjonen esitti toisen kommenttipuheenvuoron monipaikkaisen citymaalaisen näkökulmasta. Varjonen totesi, että maaseutuun ja kaupunkiin liitetään vastakkaisia mielikuvia ja, että citymaalaiset haluavat nämä kaikki, ei joko tai.

Varjonen totesi, että etätyö ja vapaa-ajan asunnon lisääntynyt käyttö ovat vähintäänkin kasvussa koronan myötä. Hän arvioi, että muutokset jäävät osittain pysyväksi. Varjonen huomautti, että vaikka kaksoiskuntalaisuus näyttää lopahtavan perustuslaillisiin haasteisiin, on perusteltua miettiä, voiko muulla tavalla mahdollistaa kahden kunnan palveluiden käytön ja kahden alueen tukemista. Varjosen mukaan on tärkeää edistää vapaa-ajan asukkaiden oikeutta käyttää palveluita myös siellä missä asuu osa-aikaisesti.

- Citymaalaisuuden näkökulmasta [monipaikkaisuus] on myös sitä, miten kaupungissa vakituisesti asuva voi antaa maaseudulle, korosti Varjonen.

Varjonen myös totesi, että ympäristö- ja ilmastoasiat liitetään voimakkaasti maaseutuun ja, että maaseudulla asumisen ympäristöystävällisyyttä pitää parantaa ja kehittämistoimiin tulee panostaa.

- Citymaalaisuus saattaa olla yksi tärkeä silta maaseudun ja kaupunkien välillä. Citymaalaiset saattavat helpottaa sellaisten muutosten toteutumista ja kestävää kehitystä, jonka kautta voidaan varmistaa, että maaseudusta todella tulee se tulevaisuuden voimavara, kommentoi Varjonen.

Kaupunkilaisten maaseutumieltymykset maaseutukunnalle tärkeät

Juuan kunnanjohtaja Markus Hirvonen totesi omassa kommenttipuheenvuorossaan, että kaupunkilaisten maaseutumieltymykset ovat pienelle kunnalle tärkeä asia tilanteessa, jossa peruspalveluiden järjestäminen pohjautuu kuntien väliseen tasausjärjestelmään. Missä lapsia syntyy, tulee Hirvosen mukaan vaikuttamaan siihen, miten aluetyyppi-identiteetti muuttuu. Se vaikuttaa taas siihen, miten hyväksyttävänä tasausjärjestelmää pidetään. Mikäli järjestelmästä luovuttaisiin muuttaisi se myös monipaikkaisuuden käytännössä mahdottomaksi.

Hirvonen totesi, että osuus kaupunkilaisista, joka ei edes harkitse muuttoa maalle osoittaa, ettei vanhoilla maaseudun kehittämisen keinoilla enää saada tuloksia. Maaseudun brändiä ei enää voida rakentaa pelkästään luonnon. On kerrottava kansainvälisistä yrityksistä ja niiden ilmastotyöstä, turvallisista asuinympäristöistä ja ilmaisista harrastusmahdollisuuksista lapsille sekä uramahdollisuuksista korkeasti koulutetuille, erityisesti naisille. Hirvonen nosti myös esiin koronapandemian vaikutuksia ja totesi, että se on ollut omiaan vaikuttamaan siihen, että korkeasti koulutetut naiset ovat voineet tehdä työtä etänä maaseudulta käsin.

Kansalaisten asumismieltymyksistä Hirvonen totesi, että muutokset on hyväksyttävä ja ymmärrettävä.

- Omistusasuminen on loppumassa maaseudulta kahdesta syystä: Toinen on se, että pankit eivät anna lainaa ja toinen on se, että vuokra-asumisen suosio kasvaa. Maaseudulla ei ole vuokra-asuntoja, kun sinne sijoittajat eivät rakenna ja kunnilla ei ole rahaa. Ja samaan aikaan ihmiset eivät pysty omistusasuntoja ostamaan. Ja se kyllä estää sitä sijoittumista, kun ei ole uusarvoja niillä asunnoilla, Hirvonen totesi.

Terveisiä päättäjille

Maaseutubarometrin 2020 –julkaisutilaisuudesta keskustelijat lähettivät terveisiä päättäjille

– Monipaikkaisuutta ja ”sekä että –ajattelua” on tehtävä näkyväksi. Suuri osa kaupunkilaisista haluaa viettää merkittävän osan ajastaan maaseudulla. Nyt tulee luoda keinoja millä voidaan hyödyttää maaseutua ja lisätä elinvoimaa maaseudulle.

– Peräänkuulutettiin ryhtiliikettä päätöksenteon pöytiin; olemassa oleva [maaseutu]tieto tulee ottaa käyttöön ja mukaan argumentteihin. ”Kun tehdään konkreettisia päätöksiä, on myös nostettava kättä maaseutujen puolesta”.

Maaseutubarometrin 2020 –tutkimusraportin ensimmäisen osan julkisutilaisuuden tallenne on katsottavissa Suomen.TV:n (ulkoinen linkki) kautta.

Maaseutubarometri on Maaseutupolitiikan neuvoston MANEn / maa- ja metsätalousministeriön tilaama tutkimus, joka on jatkumoa vuonna 2013 (julkaistu 2014), 2011 ja 2009 toteutetuille barometreille. Tutkimus on Luonnonvarakeskuksen laatima ja tulkitsema. Tutkimuksen kyselyn tekninen toteutus on Taloustutkimus Oy:n. Suomen kansalaisten otos on lähes 1800, kaiken kaikkiaan kyselyyn vastasi yli 3000 suomalaista (eri vastaajaryhmät) ja on tilastollisesti edustava otos. Kysely on toteutettu ensimmäistä kertaa myös ruotsinkielisenä.

* Suomalaiset tarkoittaa tässä yhteydessä Maaseutubarometrin vastaajaryhmää ”kansalaiset”. Vastaajia ryhmässä yhteensä n=1788, jossa erityisenä ryhmänä nuoret kaupunkilaiset n=294.