Neuvokkaita, muutoskestäviä maaseutuyhteisöjä, Maaseutupolitiikan politiikkasuositukset 2019:2

Politiikkasuositus
Ihmiset nuotiolla

Mistä maaseutuyhteisöjen muutoskestävyys muodostuu, miten sitä rakennetaan, mikä rooli elinkeinoilla ja yrittäjyydellä on tässä prosessissa, ja miten erilaiset käytössämme olevat konkreettiset kehittämistoimet ja politiikka edistävät haasteiden kohtaamisesta nousevien uusien mahdollisuuksien hyödyntämistä? Aihetta tutkittiin laadullisilla menetelmillä kolmessa suomalaisessa kunnassa.

Maaseutuyhteisöt, yrittäjyys ja muutoskestävyys -hankkeen (https://www.luke.fi/projektit/mamuke/) toteutti Luonnonvarakeskus yhteistyössä Helsingin yliopiston kanssa. Hanke rahoitettiin maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä, maaseutupolitiikan hankehaun kautta ja hankeryhmän esittämänä. Tutkimuskunnat olivat Kauhajoki, Punkalaidun ja Sodankylä.

Hankkeen tulokset osoittavat, että maaseutuyhteisöjen resilienssi muotoutuu paikkaperustaisesti: "niistä aineksista ja toimijoista, jotka missäkin ovat käsillä". Tulokset myös korostavat paikallisen jouston ja notkeuden tarvetta kehittämistoimissa ja politiikkavälineissä. Uusiin asioihin pitää pystyä tarttumaan myös riskillä, hankkeen tuloksiin pohjautuvissa politiikkasuosituksissa todetaan.

Yrittäjämäisten toimijoiden rooli keskeinen

Keskeisessä roolissa maaseutuyhteisöjen muutoskestävyydessä ovat yrittäjämäiset toimijat, jotka voivat olla yksityisyrittäjiä, mutta usein samalla myös kehittäjiä, poliitikkoja ja tavallisia asukkaita. Kytkennät elinkeinoihin olivat kaikissa hankkeen tarkasteluissa tapauksissa merkittäviä. Muutoskestävyyden komponentteja ovat yrittäjämäisen toimijuuden lisäksi strateginen ajattelutapa sekä yhteisön kyky punnita, neuvotella ja toimeenpanna strategioita yhdessä.

Hankkeesta saadut politiikkasuositukset ovat:

  1. On tuettava yrittäjämäistä toimintaa, oli kyseessä sitten yrittäjä, kehittäjä, poliitikko tai asukas.
  2. Yksilöiden taitojen lisäksi tarvitaan enemmän huomiota yhteisöjen kykyyn käsitellä ristiriitojaan ja toimia yhdessä.
  3. Kehittämistoimien ja politiikkavälineiden paikkaperusteisuutta ja joustoa tulisi lisätä.
  4. Myös riskiä sisältäviä hankkeita tulisi voida rahoittaa.

Lue politiikkasuositukset kokonaisuudessaan alta.

Maaseutupolitiikan politiikkasuositukset 2019:2