Maaseututoimijoiden näkökulma ensimmäistä kertaa mukana Suomen Agenda 2030 maaraportissa

Kestävän kehityksen toimikunnan pääsihteerin Eeva Furmanin mukaan: ”Raportointiin oli nyt tärkeä saada mukaan yhteiskunnan toimijoita mahdollisimman laajalti, etenkin aktiivisesti toimivat tahot. Halusimme kertoa maailmalle, mitä of society meille Suomessa tarkoittaa. Ja tietysti maaseutu siksi, että paikallistasolla kestävää kehitystä viedään konkreettisesti eteenpäin. Maaseutu on myös ollut aktiivinen esimerkiksi kestävän kehityksen viikon kautta innostamassa kyliä ja maaseutua ylipäätänsä mukaan miettimään omaa kestävyyttään, ja miten sitä voidaan viedä yhdessä entistä väkevämmin eteenpäin.”

Maaseutupolitiikan KERÄ - För hållbara landsbygder och en rättvis omställning -Oikeudenmukaisen siirtymän ja kestävien maaseutujen puolesta –verkoston asiantuntijaryhmän keskustelujen ja analyysin pohjalta tuotettu näkemys ja arvio kestävän kehityksen edistymisestä maaseudulla keskittyy neljään pääkohtaan:

1. Mitä kestävän kehityksen edistämiseksi on tehty ja tehdään suomalaisella maaseudulla?
2. Kestävää kehitystä koskevat muutokset Suomen maaseudulla viimeisen viiden vuoden aikana
3. Haasteet suomalaisen maaseudun kestävyysmurroksessa
4. Ratkaisuja ja mahdollistajia kestävyyteen maaseudulla

Maaseudun rooli kestävän kehityksen edistämisessä on merkittävä, sillä alueellisesta näkökulmasta katsottuna noin 95 % Suomen pinta-alasta on maaseutua. Maaseudulla on paljon erilaisia toimijoita, jotka edistävät kestävää kehitystä, mm. järjestöt, yhdistykset, hankkeet, kylät, kunnat, maa- ja metsätalousyrittäjät, muut yrittäjät ja asukkaat. Maaseudun kestävyystyölle ominaisia piirteitä ovat esim. yhteisöllisyys ja yhteistyössä sekä konkreettiset arjessa tehtävät teot. On huomionarvoista, että maaseudun lasten ja nuorten toiminnassa on nähtävissä nousua. Suurimmalla osalla heistä on tahto osallistua kestävän huomisen luomiseen.

Suomen maaseudulla on viime vuosien aikana tapahtunut paljon muutoksia, jotka vaikuttavat kestävän kehityksen toteutumiseen. Yksi näistä on energiamurros: tuuli- ja aurinkovoimatuotannon vahva lisääntyminen, joka painottuu maaseutualueille. Myös kaivostoiminta lisääntynyt rajusti. Raportissa havaitaan tarvetta muun muassa energiamurroksen maaseutuvaikutuksien arvioinnille, vihreän siirtymän yhteisvaikutusten seurannalle, näihin liittyvien osallisuuskysymysten tarkempaan huomioimiseen, sekä näiden muutosten ennakkoarviointiin luonnon monimuotoisuudelle. Muuttuneen turvallisuustilanteen johdosta käsitys maataloudesta huoltovarmuuden takaajana on muuttunut, sillä kansallisen ruokaturvan merkitys on noussut keskusteluun uudella tavalla. Maatalouden toimintaedellytysten turvaaminen on monitahoinen kestävyyden edellytys ja mahdollistaja. Kylien ja yhdistysten rooli kokonaisturvallisuuden ketjussa on tunnistettu, ja näiden rooli sosiaalisen kestävyyden edistäjänä. Tarkasteluajanjaksona etätyö on lisääntynyt merkittävästi, mikä vaikuttaa maaseutuasumisen edellytyksiin.       

Raportissa esitetään useita haasteita suomalaisen maaseudun kestävyysmurroksessa ja ratkaisuehdotuksia näihin. Vahvempaa osallistamista ja tiedolla johtamista perään kuulutetaan – kestävyysmurroksessa myös päätöksenteon on oltava kestävää. On tarve kyetä luomaan lisää tasapainoista keskustelua, jossa kaikki perustellut näkökulmat kuuluvat. Kuntapäättäjillä on tarve saada lisää tietoa erilaisten energiahankkeiden vaikutuksista. Haasteiden osalta esitetään näkökulmia kaavoituksen ja rakentamisen ohjaukseen, joko kestävän kehityksen mahdollistajana tai rajoittajana. Yhteiskunnan maa- ja metsätalouteen kohdistuva asenneilmapiiri ja siihen kytkeytyvät toimenpiteet voivat mahdollistaa tai hidastaa kestävää kehitystä. Muun muassa julkisen liikenteen puute, työvoimapula, kaivostoiminnan säätelyn heikkous ja metsätalouden matalan jalostusarvon tai lyhyen elinkaaren tuotteiden tuotanto ovat kestävyyshaasteita.

Haasteiden ratkaisuun tarvitaan yhteistyötä, tiedonvaihtoa ja oppimista. Maaseudun erilaisuus, kuntien ja alueiden erot tulee huomioida, sekä mahdollistaa myös erilaiset ratkaisut samaan ongelmaan. On tarve kehittää ymmärtämystä maaseutuvaikutuksista kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa. Maanomistajien oikeudet tulee tunnustaa ja hyväksyä. On olemassa paljon potentiaalia markkinalähtöiseen kestävään toimintaan, jota tulisi edelleen kehittää, esim. luonnonarvomarkkinat, hiilimarkkinat, ekologinen kompensaatio, maisema-arvokauppa, virkistysarvokauppa ja metsien luomusertifiointi. Yhteiskunnan pitää pystyä tukemaan kuntia, jotta elävät paikallisyhteisöt säilyisivät, mikä on tärkeää myös sosiaalisen kestävyyden näkökulmasta. Lasten ja nuorten osallistaminen päätöksentekoon ja niiden arviointiin yhteiskunnassa on tärkeä kestävyystoimenpide. Tutkimuksissa on noussut esiin, että melko monet harvaan asutuilla alueilla asuvat ihmiset ovat hyvin tyytyväisiä omaan elämäänsä. Ehkä maaseudulla asuvien tyytyväisyys kertoo kohtuutalouden mahdollisuudesta?

Raportissa esitetään, että on ratkaisevaa vastata kysymykseen, nähdäänkö maaseutu ylipäätään osana suomalaisen yhteiskunnan kestävää kehitystä? Jos näemme maaseudun keskeisenä osana suomalaista yhteiskuntaa ja useissa asioissa ratkaisuna kestävän kehityksen edistämiseen, tällöin saisimme myös ohjausvaikutusta ongelmien ratkaisuun. Onko maaseutu kestävän kehityksen ongelma vai ratkaisu?

Raportti menee nyt YK:n yhteisölle, mutta syksyllä alkaa kansallinen keskustelu siitä, mitä tulokset kertovat, ja pohdinta siitä, mitä seuraavaksi olisi viisasta tehdä – tietenkin yhdessä – whole of society, kertoo Eeva Furman.

Katso KERÄ-verkoston panos Suomen Agenda2030:n ja kestävän kehityksen tavoitteiden toimeenpanoa käsittelevään maaraporttiin (Voluntary national review, VNR):

Kestavan-kehityksen-edistaminen-maaseutunakokulmasta-2025-suomeksi.pdf