Digitalisaation hyödyt eivät tule itsestään

Infra, Älykkyys

Kansanedustajille ja heidän avustajilleen suunnatussa maaseutupolitiikan Puurobaarissa 9.11. meidän pöydässä keskusteltiin digitalisaatiosta. Päähuomio keskusteluissa kohdistettiin siihen, miten digitalisaation hyödyt saadaan käyttöön. Puhuimme tarvittavasta infrastruktuurista ja kyvystä hyödyntää sitä. Molempia asioita tarvitaan.

Ovatko kaikki samalla viivalla?

Puurobaarissa pöydässämme keskustelua herätti ennen muuta eräs kartta (kts. lisää). Se oli Viestintäviraston tekemä. Siinä kuvataan kiinteän, vähintään sadan megabitin laajakaistaverkon peitto Suomen kunnissa vuoden 2016 lopussa. Kartta herätti keskustelua mm. siksi, että se kertoi melko lohduttoman kuvan asian tilasta.

Peiton suhteen parhaita kuntia, joissa yli 90 prosenttia kotitalouksista on nopean laajakaistan piirissä, on vain noin kaksikymmentä. Sen sijaan huonoimman peiton kuntia, nopean laajakaistan piirissä talouksista on alle 25 prosentti, on yli sata.

Toinen kartassa huomiota kiinnittänyt asia on se, että tuolle tilanteen vaihtelulle ei ole mitään maantieteellistä tai muuta lainalaisuutta. Vierekkäin saattavat olla yli 90 prosentin peiton ja alle 25 prosentin peiton kunnat, ja hyvän ja huonon peiton kuntia on eri puolilla Suomea.

Laajakaistainfrastruktuuri on samanlainen peruspalvelu kuin esimerkiksi tiet. Tuntuisi kovin oudolta ja epäreilulta, jos vain melko pieni osa maaseudun kotitalouksista ja yrityksistä olisi autolla liikennöitävän tien varrella ja pääosaan niistä menisi vain traktorilla, polkupyörällä ja kävellen liikennöitävissä oleva kärrytie.

Suuret aluetaloudelliset vaikutukset

Tutkimukset ovat osoittaneet, että laajakaistainfrastruktuurilla on merkittävät aluetaloudelliset vaikutukset. Tällaista tutkimustyötä on tehty mm. LUKEssa maatalouden ja kuntien osalta ja Ruotsissa valtion omistamassa RISE -tutkimuslaitoksessa laajemminkin. Tällöin on havaittu laajakaistayhteyksien peiton kasvulla selkeitä positiivisia vaikutuksia mm. yritysten perustamiseen, työllisyysasteeseen ja väestönkehitykseen.

Näiden määrällisten muutosten ohella voi perustellusti olettaa, että uusia yrityksiä ja työpaikkoja syntyy myös merkittävässä määrin sellaisille aloille, joilla hyödynnetään hyviä tietoliikenneyhteyksiä, joten alueen yrityskenttä samalla myös monipuolistuu.

Edellä kerrotuista vaikutuksista tulee väistämättä siihen päätelmään, että alueen kehittymisen näkökulmasta ei ole yhdentekevää se, miten hyvät sen toimijoiden käytössä olevat tietoliikenneyhteydet ovat. Jos toimitaan huonojen yhteyksien varassa, tällaisella alueella on riski, että sille ”jää Musta-Pekka kouraan”. Jotain siis ”tarttis tehdä”.

Potentiaalista konkretiaan

Edellä kerrottujen kiinteän, nopean laajakaistan kattamilla alueilla on paljon kotitalouksia, jotka eivät ole ottaneet kiinteistölle tuotua nopeaa yhteyttä käyttöön. Näillä kiinteistöillä niiden omistajat ovat katsoneet, että he eivät saa nopeasta tietoliikenneyhteydestä niin paljon hyötyä, että heidän kannattaisi maksaa yhteyden liittymismaksu. Tämä asia on ongelma laajakaistayhteyden toteuttaneen toimijan taloudelle. Se osaltaan myös hidastaa digitalisaation etenemistä.

Ei voi olla yhteiskunnan kannalta halpaa pyörittää palveluista digitaalista- ja ”paperiversiota” rinnakkain. Tällainen asian tila myös kertoo siitä, että digitalisaation mahdollistamat palveltu eivät ole vielä kovin kehittyneitä, koska niiden käyttöön ottoa ei nähdä kyllin houkutteleviksi, jotta talon nurkalle tuotu yhteys otettaisiin käyttöön. Tässä on eräänlainen muna ja kana -ongelma, joka täytyy saada hoidettua tavalla tai toisella.

Yhteyksien ja digitaalisten palvelujen puutteen ohella ratkaistavaksi tulee myös se, miten asukkaat, yritykset ja muut toimijat osaavat käyttää tarjolla olevia digitaalisia palveluja. Se on myös kehittämisurakka, joka täytyy infrastruktuurin rakentamisen ohella hoitaa ripeästi maaliin, jotta digitalisaatio voi edetä ja tuottaa niitä merkittäviä hyötyjä, joita siltä odotetaan.

  • Konsala, Heikki