Etätyön ja hyvän elämän yhdistelmässä pitovoima-avain maaseutukunnille

Minkälainen elinvoimamahdollisuus etätyössä ja etätyötiloissa on maaseudun kunnille ja kaupungeille? Miksi etätyöloma innostaa, hybridityöstä puhutaan ja paikkariippumaton rekrytointi luo toivoa?

Maaseutuverkoston Älykkäät kylät -teemaryhmän marraskuisessa live-tv -lähetyksessä pohdittiin kaikkea tätä (www.suomen.tv). Kokonaisuutta tarkasteltiin kunnan, työnantajan, yrittäjän, työntekijän ja työhyvinvoinnin silmin. Etätyön ja hyvän elämän yhdistelmä nousi monin tavoin esille, samoin kuin elo murrosaikojen keskellä. Paljon hyvää asiaa, josta tein muutamia nostoja keskustelun jatkoksi.

Etätyö kunnan silmin

Tervon, Viitasaaren ja Vimpelin esimerkein päästiin kiinni siihen, miksi kunnassa on tartuttu etätyöhön ja mitä siltä odotetaan. Tartuttu on, koska kunnassa oli tila tarjolla, asukkaissa paljon pendelöijiä ja vapaa-ajan asukkaitakin runsaasti. Vapaa-ajan asukkaat ovat myös viimeaikoina kysyneet etätyötiloista, mikä on vauhdittanut tilojen perustamista, kehittämistä ja markkinointia. Korona kaikkineen antoi silauksen sille mitä oli jo mietitty, tai minkä eteen oli jo töitä tehty. Lisäksi etätyötilakonseptien kehittämistä ja esillepanoa oli edistetty hankkein.

Satsausten vaikutukset näkyvät siinä, että vapaa-ajan asukkaat viettävät kunnassa enemmän aikaa. Toiveena on saada myös uusia asukkaita. Isompana tavoitteena on muokata mielikuvaa tietotyökunnasta tai ottaa digitalisaatio strategiseksi tavoitteeksi, kuten Vimpelissä. Etätyö ja digitalisaatio nähdään siis pitovoimatekijöinä vetovoimaiseksi tiedetyllä maaseudulla.

”Etätyöpalveluiden” olisi hyvä jo näkyä kuntien sivuilla yhtenä kuntapalveluna, jotta etätyöstä tulisi yksi peruspalveluista tai osa julkisia palveluita. Näin visioitiin Tervon keskustelupöydässä.

Markkinointia, kokeiluja ja verkottamista

Etätyötila on konkreettinen asia viestittäväksi ja markkinoitavaksi. Tätä on Viitasaaren kaupungilla hyvin hyödynnetty. Tilojen verkkosivut ovat olennaisia, mutta myös kokoavia alueellisia ja/tai kansallisia sivustoja tarvittaisiin. Globaaleja jo löytyy. Lisäksi etätyötilojen keskinäinen verkostoituminen koettiin tarpeelliseksi, mitä jo ollaan viemässä eteenpäin.

Erilaisia etätyötiloja löytyy Suomen kunnista jo paljon. Tilantarjoajina on kuntia, yrityksiä ja yhdistyksiä. Alajärven Luoma-ahon kylältä löytyy sellainenkin malli, jossa yritys tarjoaa tilat ja kyläyhdistys hoitaa käytännön pyörittämisen. Tiloja käyttävät pääasiassa pendelöijät, paikalliset ja vapaa-ajan asukkaat, reissutyöläiset ja opiskelijat. Yrittäjät eivät niinkään, mutta toiveena on, että hekin näkevät tilojen tarjoaman verkottumismahdollisuuden. ”Nykyajan yksinyrittäjäkään ei yritä yksin, vaan verkostojen kautta”, kuten Suomen Yrittäjien pääekonomisti Mika Kuismanen totesi.

Tiloissa on järjestetty tapahtumia ja Viitasaaren Lennättimessä myös etäopiskelua. Kehitysyhtiön Savogrow Oy:n Future Savo -hankkeessa on tulossa kokeilu, jossa yhdistyy etätyö ja vapaa-aika. Tavoitteena on esitellä laajemmin kunnan tarjoamia mahdollisuuksia. Tätä ”workation”-trendiä tuki myös Rural Working Hub -hankkeen (Leader Aisapari ry) kysely, jonka mukaan 60 prosenttia vastaajista olisi valmiita yhdistämään työn ja loman.

Etätyö työnantajan ja työhyvinvoinnin silmin

Mainittu kysely paljasti myös sen, että etätyötilojen käytön maksullisuutta ei ole juuri työpaikoilla mietitty. Kuka lopulta maksaa? Tilojen pyörittäminen on joka tapauksessa liiketoimintaa. Isommassa kuvassa vastausta edellyttää se mitä Kuismanen kuvasi hybridityön käsitteellä, eli muutos työn uuteen normaaliin, jossa paikkasidonnaisuus löystyy ja tapa tehdä työtä muuttuu heterogeenisemmaksi.

Samaa muutosta kuvaa paikkariippumattoman työn malli, jota Vakuutusyhtiö Pohjantähden henkilöstöjohtaja Kati Knopp-Nyholm esitteli. Yhtiössä ei keskitytä siihen, ollaanko etänä vai läsnä, vaan rakennetaan organisaatioita, jossa työtä voi tehdä paikkariippumattomasti. Päätös työn tekemisen paikasta on vapautettu pitkälti työntekijälle.

Tämä ”vapautus” sekä ajatus etätyön ja hyvän elämän yhdistelmästä ilahdutti Työterveyslaitoksen erikoistutkija Seppo Tuomivaaraa. Etätyötilojen etuna hän näki sen, että niissä mahdollistuu työhyvinvoinnin kannalta keskeinen yhteisöllisyys. Työssä jaksamista ja työn johtamista ajatellen etätyön yleistymisessä on yhä monta asia mietittäväksi.

Jatkokeskustelun hyvä huomio oli se, että on syntynyt myös sosiaalisia innovaatioita virtuaalikahveineen ja happy hour -hetkineen. Lisäksi on huomattu, että etätyö yhdistää ja syntyy uutta yhteisöllisyyttä.

Paikkariippumaton rekrytointi – ei käy tasan, mutta luo toivoa

Kunnan näkökulmasta kynnys paikkariippumattomaan rekrytointiin voi olla korkealla. Aika paljon vielä edellytetään rekrytoitavan muuttoa paikkakunnalle. Toisaalta kehitys nähdään myös niin, että vakirekrytoinnit kunnassa tulevat vähenemään ja palvelujen ja osaamisen ostaminen lisääntyy.

Maaseuduille rekrytointimalli nähdään mahdollisuutena, koska kiinnostava työ ei ole enää suoraan riippuvainen siitä missä asut. Ylipäätään työnhaussa olisi hyvä edes miettiä paikkariippumatonta vaihtoehtoa. Tämä on kuitenkin toimialariippuvaista puhetta, kuten Kuismanen muistutti. Etätyö ei ole mahdollista kaikilla aloilla, eikä tule olemaan. Paikkariippumaton rekrytointi voi myös eriarvoistaa työmarkkinoita, ei vain muuttaa niitä. Pitkälle aikavälille riittää seurattavaa ja tutkittavaa.

Etätyö on tasapainoilua

Ajatellaan sitten työhyvinvointia, työn johtamisen vastuita, rekrytointeja tai alueellisia elinvoimavaikutuksia. Koronan jatkuessa vanhan ja uuden normaalin lopullista asentoa voi vain arvailla. Mahdollisuuksia maaseuduille joka tapauksessa on, esimerkiksi siinä mitä Kainuun Nuotta ry:n kehittämisasiantuntija Veli-Matti Karppinen loppukaneettina kiteytti: ”Ne kunnat pärjäävät, jotka onnistuvat yhdistämään etätyön hyvään elämään”.

Keskustelun perusteella ja koronan ilmentämänä etätyö voisi hyvinkin olla yksi maaseudun hyvän elämän indikaattori. Mitä hyvän elämän indikaattorit kunnissa ylipäätään ovat, on oma kiinnostava kysymyksensä. Siihen vastauksia saadaan HYVIS -hankkeesta, josta nyt vinkkinä linkki.

Kirjoittaja

  • Tantarimäki, Sami

    Suunnittelija, FT, Turun yliopiston Brahea-keskus

    Kirjoittaja on suunnittelija, FT, Turun yliopiston Brahea-keskuksessa. Hän osallistuu MANEn Osaaminen ja työllisyys -verkoston toimintaan ja toimii Suomen Kylät ry:n ja Varsinais-Suomen kylät ry:n hallituksissa, Maaseutuverkoston Älykkäät kylät -työryhmän koordinaattorina sekä aktiivisena toimijana maaseudun kehittämisen, tutkimuksen ja politiikan verkostoissa. Maaseutupolitiikan Osaaminen ja työllisyys (OTE) -verkostossa hän osallistuu kasvupalveluiden toiminnan käynnistämiseen maaseudun työllisyyttä ja yritystoimintaa tukevalla tavalla.