Politiikkasuositus 8/2022: Järjestöt muutoksen edistäjinä ja tulevaisuuden digiyhteiskunnan rakentajina maaseuduilla

Miten digitalisaatio tukee tai voisi tukea järjestöjen tehtäviä paikallisina toimijoina ja tietotalouden edistäjinä ja juurruttajina maaseuduilla – myös omaa toimintaansa laajemmin? Maaseuduilla järjestöillä on usein suora yhteys ihmisten arkeen, ja siksi niillä on keskeinen rooli myös digitaalisessa siirtymässä.

Järjestökenttä tietotalousosaamisen välittäjänä maaseudulla (JÄRKEVÄ) -tutkimus- ja kehittämishankkeessa on innostettu järjestöjä löytämään oman roolinsa datan hyödyntäjinä ja digin ja tietotalousosaamisen välittäjinä. Hankkeessa koottiin yhteen järjestöjen kokemuksia ja tarpeita sekä yhteisen tekemisen paikkoja, jotka helpottaisivat ja vauhdittaisivat järjestökentän askeleita kohti tietotaloutta.

Tutkimukseen perustuvat politiikkasuositukset

Järjestöjen tieto ja ymmärrys omista kohderyhmistään tulee saada paremmin osaksi päätöksentekoa ja palvelujen tuottamista

  • Järjestöt tiedon tuottajina. Kunnissa ja maakunnissa tulee hyödyntää järjestöjen tietoa paremmin päätöksenteossa ja palvelujen tuottamisessa. Tiedon tuottamista ja jakamista tulee helpottaa alustoja, prosesseja ja ohjeistuksia kehittämällä. Kerätyn tiedon hyödyntämisen vaatimiin työkaluihin ja osaamiseen tulee panostaa niin järjestöissä kuin kunta- ja maakuntatasollakin.

Järjestötoimijoiden ja yhteisöjen osaamista ja yhtäläisiä mahdollisuuksia toimia digitaalisessa ympäristössä tulee vahvistaa edelleen

  • Digitaaliset perustaidot, laitteet ja yhteydet. Digitaaliset perustaidot sekä laitteiden ja yhteyksien saatavuus muodostavat järjestötoimijoille edelleen haasteita. Saatavuuden varmistamiseksi yhteistyö ja koordinointi mm. kyläyhdistysten, kylä- ja järjestötalojen, kirjastojen, koulujen ja vapaan sivistystyön toimijoiden kesken on erittäin suositeltavaa.
  • Digiosaamisen vahvistaminen ja digituki. Osaamisen kehittämisestä on huolehdittava monipuolisin keinoin. Näin varmistetaan, että järjestöt voivat hyödyntää teknologian mahdollisuuksia itse sekä tukea jäsenistönsä osaamista ja digiosallisuutta. Osaamista voidaan kehittää mm. etä-, lähi- ja verkkokoulutuksilla, vertaisohjauksella ja digitukijoiden verkostojen avulla. Näitä kannustetaan toteuttamaan enenevässä määrin yhteistyössä. Teknologia ei ole itseisarvo, mutta järjestöihin kaivataan tietoa ja ymmärrystä sen mahdollisuuksista lisää, jotta ne osaavat ”poimia” parhaat käytännöt tukemaan oman toimintansa tavoitteita.

Vaikuttava yhteistyö järjestöjen ja muiden toimijoiden välillä edellyttää koordinaatiota ja sen resursointia

  • Koordinoinnin resursointi. Yhteistyön koordinointi edellyttää resursseja. Kunnallisille ja maakunnallisille järjestöjen yhteistyöorganisaatioille tulee osoittaa tähän pysyviä resursseja. Erityistä huomiota on hyvä kiinnittää tiedonvaihtoon ja yhteistyöhön yksittäisten maaseudulla toimivien järjestöjen kanssa. Yhteistyöfoorumit palvelevat myös digiosaamisen ja tietotalouden edistämisen alustoina ja verkostoina.
  • Yhteiset alustat ja tiedon saatavuus järjestöjen toiminnasta. Kunnissa ja maakunnissa tulee olla avoimesti ja kattavasti saatavilla tietoa järjestöjen toiminnasta, myös tietoa saatavilla olevasta digituesta. Tietoa hyödyntävät niin yksilöt kuin esimerkiksi hyvinvointi- ja terveysalojen työntekijät. Järjestöjä voidaan auttaa tietojen julkaisemisessa sekä tunnistamaan keskeiset tiedon välittämisen kanavat. Tieto palvelee parhaimmillaan myös valtakunnallisesti.

Järjestöjen toimijuutta datan, tiedon ja tietotalouden hyödyntäjinä tulee vahvistaa laajasti ja ottaen huomioon järjestöjen omat tavoitteet

  • Dataosaaminen ja tiedolla johtaminen. Järjestöjen dataosaamista tulee vahvistaa. Järjestöillä on datan suhteen monia rooleja. Ne voivat hyödyntää muiden tuottamaa dataa, kehittää toimintaa omasta toiminnastaan kertyvällä datalla, toimia heikkojen signaalien tulkkina ja ennakointitiedon tuottajina. Järjestöt voivat koota ja välittää tietoa alueellisesti sekä valtakunnallisesti.
  • Data järjestöjen yhteiskunnallisen merkityksen tunnistamisessa. Järjestöjen rooli tietotalouden edistäjänä niin osaamisen kehittämisen kuin tiedontuotannonkin näkökulmista tulee tunnistaa ja tunnustaa valtakunnallisesti. Tiedontuotannon sujuvuus varmistetaan määrittelemällä yhteisiä mittareita ja tietomalleja tiedolle, jonka tuotantoon järjestökenttä voi osallistua. Myös tekniset esteet yhteiselle tiedontuotannolle tulee poistaa esimerkiksi tarjoamalla yhteinen alusta tiedon tuotantoon ja hyödyntämiseen.

Tutkimuksen havainnot

Digitaaliset toiminta- ja palveluympäristöt tuovat tietoa, palveluja sekä osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia järjestöjen ja järjestöjen toimintaan osallistuvien saataville. Samalla niiden käyttö ja ymmärtäminen vaativat järjestöissä omanlaistaan osaamista eli tietoja ja taitoja. Tällä on merkitystä, sillä järjestöt luovat yhteisöllistä merkitystä ja aktivoivat. Lisäksi järjestöjä on paljon ja ympäri maan.

Digitalisaatiokehityksen osana järjestöt voivat merkittävästi osallistua datan ja tiedon keräämiseen ja käyttöön sekä teknologian hyödyntämiseen yhteiskunnassa niin alueellisesti kuin paikallisesti. Toteutumisessa nousevat esille vuoropuhelun ja yhteistyön tarve – kehittäminen ja kumppanuudet toimivat yhteiskunnan eri toimijoiden muodostamilla monilla yhdyspinnoilla. Selvitimme hankkeessa näiden mahdollisuuksien toteutumista yleisesti sekä maaseuduilla.

Uutta tietoa, vuorovaikutusta ja näkökulmaan liittyvää tulevaisuusajattelua

Hankkeessa haastateltiin Manner-Suomen 14 maakunnan (18sta) laajasti järjestökenttää kokoavia monialaisia järjestöfoorumeja, neuvottelukuntia tai vastaavia yhteistyöorganisaatioita. Maakunnalliset yhteistyöorganisaatiot välittävät järjestöjen asiantuntemusta ja tarpeita kunnalliseen ja maakunnalliseen kehittämiseen ja päätöksentekoon sekä toimivat järjestöjen keskinäisen ja julkishallinnon välisen yhteistyön rakentajina.

Puolistrukturoiduissa haastatteluissa selvitettiin tällaisten organisaatioiden edustajien kokemuksia ja näkemyksiä digikehityksen hyödyistä ja haasteista järjestöjen toiminnassa, tiedon tuottamisesta ja hyödyntämisestä sekä järjestöjen merkityksestä digitaalisen muutoksen edistäjinä ja digiyhteiskunnan rakentajina nyt ja tulevaisuudessa. Näitä aiheita on käytetty haastatteluaineistojen teemoittelussa taulukoihin. Taulukointi havainnollisti aineiston keskeisiä ja tyypillisiä elementtejä, ja aineistosta nousi esiin myös uusia jäsennyksiä, kuten yhteistyö ja verkostot sekä erilaiset mahdollistavat tekijät.

Haastattelut toteutettiin ryhmähaastatteluina verkon välityksellä, ja niihin osallistui yhteensä 49 henkilöä. Osallistuneet olivat pääasiassa maakunnan alueella toimivien järjestöjen edustajia, joilla oli verkostoitumisen kautta näkemystä myös maakunnallisesta toiminnasta ja yhteistyöstä. Haastatteluihin osallistui myös joitakin maakuntaliittojen edustajia. Haastatellut organisaatiot olivat Etelä-Karjalan Yhdistykset ry, Etelä-Savon maakunnallinen järjestöneuvottelukunta, Kainuun järjestöasiain neuvottelukunta, Kanta-Hämeen järjestöneuvottelukunta, Keski-Suomen järjestöareena, Keski-Uudenmaan yhdistysverkosto ja järjestöneuvottelukunta, Lapin järjestöneuvottelukunta, Pohjanmaan järjestöneuvottelukunta, Pohjois-Karjalan järjestöneuvottelukunta, Pohjois-Pohjanmaan järjestöneuvottelukunta, Pohjois-Savon järjestöneuvosto, Päijät-Hämeen järjestöneuvottelukunta, Satakunnan järjestöjen neuvottelukunta ja Varsinais-Suomen järjestöjaosto.

Haastattelujen tavoitteena oli samalla synnyttää vuorovaikutusta ja keskustelua ryhmän kesken sekä mahdollistaa yhteisen näkemyksen etsimistä. Haastattelujen lisäksi tutkimusaiheita käsiteltiin ja syvennettiin kahdessa kaikille avoimessa verkkotyöpajassa sekä viidessä live-TV-lähetyksessä. Työpajoissa työskenneltiin pienryhmissä ja selvitettiin, miten tieto toimii järjestötoiminnan tukena ja miten digiosaaminen edistää järjestön toimintaa ja hyvinvointia. Työpajoihin osallistui yhteensä noin 40 henkilöä. Hankkeen julkaisuissa on kuvattu tarkemmin työpajojen tuloksia. Järkevä maaseutu -live-TV-lähetyksissä tutkimusaiheita puolestaan nostettiin laajempaan yhteiskunnalliseen keskusteluun kutsuttujen asiantuntijoiden ja järjestöesimerkkien avulla.

Nykytilanne

Järjestöt toimivat alueilla esimerkkinä ja hyvien käytäntöjen luojina sekä vuorovaikutuksen, kohtaamisten ja hyvinvoinnin edistäjinä myös digiympäristössä. Koronapandemia kiihdytti digikehitystä järjestöissä, mistä esimerkiksi haja-asutusalueella asuvat, nuoret ja liikuntarajoitteiset ovat hyötyneet. Osalle pandemia-aikana verkkoon siirtynyt toiminta nosti osallistumisen kynnystä.

Kaikissa järjestöissä, erityisesti pienissä ja piirien ulkopuolisissa, eivät resurssit, laitteet tai perusdigitaidot ole kuitenkaan vielä hallussa. Sama pätee osin myös jäsenistöön eikä jäseniä aina pystytä riittävästi tukemaan. Järjestötoimijoiden osaamisen kehittämisen jatkuminen tukisi digiosallisuutta ja tiedon leviämistä myös maaseuduilla. Maaseutujen pienet, yksittäiset järjestöt ovat usein ulkona yhteistyöelimistä ja digiosaaminen voi olla muutaman henkilön varassa.

Järjestöjen välinen yhteistyö sekä kuntayhteistyö vaihtelevat. Yhteistyötä olisi mahdollista tiivistää ja digipuolellakin löytää uusia ratkaisuja. Tätä tukevia rakenteita on alueiden sisältä noussut laajasti; on ohjaavia asiakirjoja, ohjelmatyötä, yhteistyö- ja kumppanuusfoorumeja, vaikuttamismahdollisuuksia ja kokoontumispaikkoja. Yhteistyötä järjestösektorin kanssa on organisoitu eri tavoilla, osin myös maakuntien taholta resursoituna.

Haasteena on, kenen tehtävänä on viedä digiä eteenpäin eri hallinnon tasoilla sekä varmistaa kehittämistyön jatkuvuus. Digitaitojen kehittämisen, yhteyksien toimimisen sekä avun ja tuen saamisen katsotaan usein kuuluvan laajemmin yhteiskunnan tehtäviksi. Siitä huolimatta erityisesti koronapandemian aikana järjestöt ovat enenevässä määrin ottaneet vastuuta jäsenistön ja muiden toimintaan osallistuvien digituen järjestämisestä. Tuki- ja kehittämistoiminta näyttäytyy usein hankekeskeisenä, ja jatkuvuutta tarvittaisiin. Hyvinvointialueiden kehittäminen on puolestaan korostanut näiden alojen järjestöjen toimintaa valtakunnallisesti.

Millaista yhteistyötä tarvitaan?

Järjestöissä nähdään, että järjestökentällä ja alueilla tarvitaan tietotalouden edistämiseksi laajapohjaista yhteistyötä erilaisten järjestöjen ja julkisten toimijoiden kesken, myös yli hallituskausien ja sektorirajojen. Yhteistyötä voidaan toteuttaa myös entistä vahvempien erikoistuneiden verkostojen kautta. Yhteiset toimenpiteet voivat pitää sisällään mm. linjauksia ja ohjeistuksia, koulutuksia, verkkoalustoja, hankkeita ja rahallista panostusta. Yhteiskehittämällä voidaan esimerkiksi tuottaa yhteisiä palvelu- ja neuvontakonsepteja.

Osaamisen jakaminen nähdään tärkeänä: vaihdetaan uusia menetelmiä, palautetta ja ideoita, miten kehittää toimintaa, kokemusta, rohkeutta, luottamusta muutokseen toiminnoissa, referenssejä eri palveluntuottajista, esimerkkejä ja oppimisia. Tarvitaan aikaa ja keinoja yhteistyölle ja hyvien käytäntöjen jakamiselle. Yhteistyössä on keskeisesti kyse osaajaverkostojen rakentamisesta ja hyödyntämistä sekä laajemmasta digiosaamisen tärkeyden ja teknologian tuomien mahdollisuuksien tunnistamisesta.

Avoimesti saatavilla oleva tieto muista toimijoista ja heidän toiminnastaan lisää yhteistyön mahdollisuuksia ja vähentää päällekkäisyyksiä mm. saman aiheen parissa työtä tekevien järjestöjen kesken. Tarvitaan tiedon keräämistä ja suunnitelmallista raportointia esimerkiksi vuosittain ja että tieto olisi kaikkien järjestöjen saatavilla. Lisäksi tiedon tulisi olla luotettavaa ja ymmärrettävää, ja sitä pitäisi voida jatkokehittää ja visualisoida. Tiedonjakoon tarvitaan myös konkreettisia sovittuja käytäntöjä sekä ohjelmointirajapintoja ja käyttöliittymiä. Tiedon tuottamisessa ja hyödyntämisessä avoin data, avoimet rajapinnat ja niiden osaaminen tulevat yhä vahvemmin järjestöjen toimintaan mukaan.

Alueen järjestöt voivat yhdessä välittää tietoa kunnan ja muiden julkisten tahojen päätöksentekoon sekä kehittämisorganisaatioille. Näin ne voivat tiedon avulla vahvistaa osallisuuttaan. Järjestökentällä on tietoa ja ymmärrystä omista kohderyhmistään ja asiakkaistaan sekä päätösten mahdollisista tai tulevista vaikutuksista niihin. Järjestökenttä toimii merkittävänä välittäjänä viranomaisten ja kansalaisten välillä ja voi myös neuvoa, mihin palveluihin, tukeen ja etuuksiin yksilöllä on oikeus. Järjestöt tukevat yleistä digiosallisuutta ja toimivat alustana, jonka kautta digitaitoja siirretään kansalaisille. Monille ne ovat ainoita paikkoja.

Järjestöt ja maaseutujen lähitulevaisuutta koskeva digipuhe

Digitalisaation hyödyntäminen nähdään perustana paremman elämän ja palveluiden tuottamisessa, saatavuudessa ja saavutettavuudessa, myös maaseuduilla. Roolin digitalisaation edistäjänä tulee kuitenkin olla järjestön toiminnan ”sisällä” ja pohjautua yhteistyöhön, jossa kaikki toimijat otetaan huomioon. Järjestöt ovat jo perinteisesti olleet ideapesiä, jotka kokoavat ihmisiä yhteen ja synnyttävät kokeiluja. Koronapandemia on kiihdyttänyt digikehitystä järjestöissä, ja nyt tulee ratkaista, miten hyvä vauhti saadaan pidettyä yllä. Järjestöissä toivotaan, ettei mennä pelkkään digiin vaan löydetään sopiva tasapaino digin ja kohtaamisten välille. Sen lisäksi toivotaan, että sukupolvien väliset kohtaamiset toteutuvat kylillä ja järjestöjen toiminnassa sekä kaksikielisillä alueilla kielimuurista päästään eroon.

Jokaisessa pienessäkin järjestössä perusdigitaitojen tulee olla hallussa ja järjestöillä mahdollisuuksia tukea omia jäseniään. Tuen järjestäminen ja saatavuus tulevat jatkossakin olemaan tärkeitä, ja matalan kynnyksen avulle ja tuelle on tarvetta. Esteitä tulisi karsia yksilötasolle asti, jotta kaikilla on mahdollisuus osallistua. Järjestöt voivat tukea yleistä digiosallisuutta ja estää digisyrjäytymistä. Järjestöjen merkitys hyvinvoinnin lisääjänä tunnustetaan jo monin paikoin. Maaseudun vetovoiman ja arvostuksen toivotaan kasvavan lähitulevaisuudessa. Kestävät arvot (laajasti) ovat entistä tärkeämpiä, minkä myötä myös maaseudun, tasavertaisuuden ja järjestötoiminnan arvostuksen uskotaan kasvavan. Lopulta asenne, resursointi ja ymmärrys voivat sekä edistää että estää positiivista digikehitystä maaseutujen järjestöissä. Maaseuduilla on mahdollista tukea alueen sisältä jo nyt luontevasti tapahtuvaa kehittymistä tarjoamalla ohjausta ja ajatusta siitä, mihin suuntaan muutosprosesseja tulisi viedä.

Tulevaisuuden haasteita

  • Eriarvoistuminen. Eriarvoistumista voi syntyä liittyen esimerkiksi laitteisiin, yhteyksiin, rahoitukseen, monikielisyyteen, palvelujen kuten pankkipalvelujen sekä digituen saatavuuteen ja jatkuvuuteen.
  • Henkilötekijät. Useiden järjestöjen toiminta perustuu pitkälti vapaaehtoisuuteen, ja haasteiksi voivat nousta myös henkilöiden osaaminen ja vaihtuvuus sekä esimerkiksi digitaalinen allekirjoitus ja tunnistautuminen.
  • Palvelut. Palvelujen kehittäminen edellyttää yhä parempaa käyttäjien huomioon ottamista ja ymmärtämistä sekä sähköisten palvelujen hyödyntämistä. Myös järjestökentällä voidaan olla yksilölle erittäin tärkeiden asioiden kuten tukien jne. kanssa tekemisissä. Palveluntarjoajina on paljon järjestöjä, jotka tuottavat erilaisia, myös lakisääteisiä palveluita mm. kunnille. Tulevaisuus näyttää, millaiseksi järjestöjen rooli hyvinvointialueiden kehityksessä muodostuu.
  • Koordinointi. Digitalisaation tavoitteiden, strategioiden ja toimenpiteiden koordinaatio niin kansallisella, alueellisella kuin paikallisella tasolla järjestöjen sekä julkisten ja muiden toimijoiden välillä on keskeinen haaste. Systemaattista yhteistyötä tarvitaan myös teknisen puolen kuten ohjelmien, laitteiden jne. paremman yhteensopivuuden varmistamiseksi.
  • Tiedon tuottaminen ja hyödyntäminen. Datan, tiedon ja tietotalouden mahdollisuudet ovat pitkälti hyödyntämättä useissa järjestöissä. Myöskään alueellinen yhteistyö tietolähteiden yhdistämisessä ei vielä toteudu laajamittaisesti.
  • Toimintaympäristön muutos. Järjestötoimijoiden näkökulmasta digitalisaation mukanaan tuomat jatkuvat muutokset näyttäytyvät raskailta, järjestötoiminta ei voi olla koko ajan muutoksessa. Mahdollisuus keskittyä perustoimintaan on tärkeää. Järjestöillä on merkittävä rooli myös digiyhteiskunnan hyvinvoinnin lisääjinä, ja järjestöjen tukeminen digitaalisessa muutoksessa ulottaa vaikutuksensa laajalle.

    Lisätietoa hankkeesta Tieke ry:n hankesivulla.

    Kirjoittajat