Nuorten näkökulmia maaseudun kestävään arkeen

Kestävän arjen mahdollisuuksia ja esteitä

Jotta nuorten kestävästä arjesta maaseudulla voidaan ylipäätään keskustella, on tarkasteltava ensin nuorten mahdollisuuksia asua maaseudulla. Monet muuttavat opintojen perässä kaupunkiin, ja paluumuuton vähimmäisedellytyksiksi nousevat asunto ja työpaikka. Etätyön yleistyminen ja digitalisaation kehitys ovat laajentaneet mahdollisuuksia asua maalla, mutta maaseudun työpaikkojen vähyys on yhä merkittävä haaste. Myönteistä on, että nykyään joitakin koulutuksia on mahdollista suorittaa myös osittain verkossa.

Paluumuuton esteeksi voi muodostua asunnon löytäminen. Esimerkiksi Itä-Suomessa asuntojen matalat vakuusarvot vaikeuttavat lainan saamista ja siten muuttoa takaisin maaseudulle. Tarvitaan ratkaisuja, jotka vahvistavat asumisen edellytyksiä ja työnteon mahdollisuuksia maalla. Vain siten voidaan rakentaa kestävän arjen edellytykset myös nuorille.

Mahdollisuuksiksi koetaan muun muassa yhteisöllisyys ja maaseudulle tyypilliset jakamistalouden perinteet, kuten työkoneiden ja laitteiden yhteiskäyttö. Yhteinen tekeminen ja resurssien jakaminen voivat vahvistaa yhteisöä, mutta niihin liittyy myös riskejä: jos tekijöitä ei ole tarpeeksi, ei synny toimivia verkostoja, jotka mahdollistaisivat yhteisten ratkaisujen hyödyntämisen. Kestävä luonnonvarojen käyttö ja niiden jalostaminen tarjoavat puolestaan merkittäviä tulevaisuuden mahdollisuuksia.

Jos nuoret ovat muuttaneet opintojen ja työn perässä pois paikkakunnalta eikä tuttua kaveripiiriä enää löydy läheltä, yksinäisyys voi muodostua haasteeksi.

Liikkuminen nousee esiin yhtenä maaseudun sitkeimmistä ongelmista. Auto on käytännössä välttämättömyys, sillä julkista liikennettä ei ole tai se toimii heikosti. Nuorta maalle muuttajaa voi huolestuttaa, että autoilun päästöistä puhutaan paljon, vaikka maaseudulla auto on usein välttämätön perusarjen sujumiseksi. Pitkät välimatkat ovat todellinen haaste, ja maaseudun elinvoiman kannalta liikkumisen mahdollisuudet on pystyttävä turvaamaan.

Elämme epävarmassa ja muuttuvassa ajassa, ja sillä, miten maaseudusta puhutaan, on suuri vaikutus siihen, millaisena nuoret näkevät maaseudun tulevaisuuden. Jos julkisessa keskustelussa korostuu käsitys, että elämä kaupungissa olisi helpompaa tai parempaa, se heijastuu väistämättä nuorten päätöksiin ja valintoihin.

Mitä erityisen hyvää maaseudulla on? Keskustelijat kiteyttivät sen näin:

• Tietynlainen yhteisöllisyys, joka voidaan pienissä kylissä saavuttaa, kun tunnetaan se naapurin naapuri.
• Luonnon läheisyys ja rauhallisuus, maalla pystyy aika hyvin rauhoittumaan.
• Paikalliskulttuuri, jonka sain etenkin omassa lapsuudessani kokea.
• Turvallisuus ja rauhallisuus kaiken kaikkiaan on vahvuus.

Mitä päätöksen teossa olisi huomioitava, jotta nuorten mahdollisuus kestävään arkeen olisi mahdollista?

Paikallisuuden merkitys päätöksenteossa korostuu maaseudulla. Keskustelijan kokemuksen mukaan mitä pienempi paikkakunta on, sitä joustavammin asiat yleensä sujuvat. Kun palveluja ja rakenteita keskitetään, haasteeksi nousee, miten paikallisuus ja sen vahvuudet voidaan säilyttää. Päätöksenteossa tarvitaan ajattelutavan muutos: maaseutua tarkastellaan liian usein kulueränä, vaikka sen merkitys koko yhteiskunnalle on paljon laajempi. Esimerkiksi huonokuntoiset tiet vaikeuttavat maaseudun yritystoimintaa, ja pitkät koulukyydit heikentävät lasten ja nuorten hyvinvointia. Sen sijaan pitäisi tunnistaa, mitä kaikkea maaseutu tuottaa yhteiskunnan perustarpeisiin, kuten ruokaa ja uusiutuvia luonnonvaroja maa- ja metsätalouden kautta.

Nuoret muuttavat opiskeluiässä usein pois maaseudulta. Jos heidän ääntään kuultaisiin aidosti ja heille tarjottaisiin todellisia osallistumisen mahdollisuuksia päätöksenteossa, sillä voisi olla merkittävä vaikutus siihen, palaavatko he opintojen jälkeen takaisin. Keskustelija nostaa esiin omasta lapsuudestaan esimerkin: paikallinen kulttuuritoiminta oli aikanaan paikkakunnan tärkeä vetovoimatekijä, mutta talousvaikeuksien vuoksi se on sittemmin hiipunut. Olisi tärkeää palauttaa tämä kylän arkeen, olisi vetovoimatekijä, joka saa ihmiset muuttamaan kaupungeista maalle!

Keskustelussa pohdittiin, miten nuoria voisi paremmin kannustaa mukaan päätöksentekoon. Moni on tyytymätön tehtyihin päätöksiin, mutta ei silti koe halua tai valmiuksia osallistua itse. Haasteena on löytää tapoja kuulla ja tukea myös niitä nuoria, jotka eivät tunne sosiaalisesta varmuutta tai jotka eivät luonnostaan hakeudu mukaan yhteisten asioiden hoitamiseen.

Nuorille tulisi tarjota myönteisiä kokemuksia kotiseudustaan ja osallisuudesta. Kun nuoret kokevat, että heidän näkemyksillään on merkitystä ja että he voivat vaikuttaa oman kotipaikkansa asioihin, on todennäköisempää, että he palaavat myöhemmin takaisin.

Keskustelussa mainittiin esimerkki Norjasta, jossa kylien nuorilla on omia järjestöjä. Kunnat ja valtio tukevat näitä toimijoita, antavat nuorille vastuuta ja tarjoavat mahdollisuuden harjoitella yhteisten asioiden hoitamista. Nuoriin luotetaan, ja he saavat kokemuksia, joilla on vaikutusta heidän kiinnittymiseensä kotiseutuunsa.

Jotta nuorten ääni saadaan paremmin kuuluviin, on tärkeää tukea nuorista itsestään lähtevää toimintaa. Tarvitaan resursseja, rohkaisua ja käytännön apua, jotta nuoret voivat toteuttaa omia ideoitaan ja rakentaa osallisuuden kulttuuria omista lähtökohdistaan käsin.

Keskustelussa mukana olivat:

Saga Leppiviita ja Kristian Sivula 4H vaikuttajanuorista, Matias Muhonen ja Matti Keltto MTK:n maaseutunuorista, sekä Eetu Orava Suomen kylät ry:n nuorisojaostosta.

Lämmin kiitos keskustelijoille ja muille osallistujille!

Keskustelun järjestivät:

Kestävän kehityksen toimikunta, joka edistää yhteistyötä kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi Suomessa ja juurruttaa kestävän kehityksen strategisia tavoitteita kansalliseen politiikkaan, hallintoon ja toimintakäytäntöihin.

Maaseutupolitiikan KERÄ-verkosto, joka keskittyy kestävyyskysymyksiin, jotka ovat ajankohtaisia niin valtakunnallisesti, alueellisesti kuin paikallisestikin ja tuo niiden käsittelyyn kestävyyden kaikki eri osa-alueet.