Lähikoulut – tutkittua tietoa päätöksenteon ja arvioinnin tueksi

Tietosivu kokoaa tutkittua tietoa lähikouluista sekä niiden laajemmasta yhteiskunnallisesta merkityksessä maaseutualueiden kontekstissa.

Toteutuvatko lasten sivistykselliset ja sosiaaliset oikeudet?

Suomessa peruskouluverkko on kuntien itsehallintoa ja kunnat päättävät itse kouluverkostaan. Kunnat ovat myös erilaisia erilaisten alueiden maassamme.

Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (Karvi) toteuttama arviointitutkimus osoittaa vahvasti sen, että perusopetuksen saatavuuden turvaamiseksi on haettava uusia innovatiivisia tapoja organisoida ja kehittää kouluverkkoja. Kunnissa on tähän myös valmiutta, minkä Kuntaliiton verkostoperuskouluhanke hyvin osoittaa (ks. alla).

Karvin arviointi osoittaa lisäksi sen, että kunnissa on parantamisen varaa lapsivaikutusten arvioinnissa niin ylipäätään kuin erityisesti lähikoululakkautusten yhteydessä, jotta varmistetaan lasten sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien toteutuminen. Jo aiempien tutkimusten perusteella olisi myös entistä paremmin tunnistettava laajemmat (kerrannais)vaikutukset maaseutualueiden väestökehitykseen, yritystoimintaan sekä yhteisön sosiaaliseen pääomaan.  

Lähikoulu on opetuksen ohella monen toiminnan paikka ja siten merkittävä osa kunnan palveluverkkoa, ja tärkeä tekijä koko yhteisön hyvinvoinnin ja terveyden kannalta. Vastaavasti lakkautusten vaikutukset ovat käänteiset, sillä esimerkiksi maaseudun lasten ja nuorten liikkumattomuuden on tutkitusti (Move!-mittaukset) osoitettu linkittyvän pitkiin koulumatkoihin. Pitkässä juoksussa liikkumattomuuden hinta on kallis, sillä väestön liikkumattomuus kaikkineen maksaa yhteiskunnalle jo nyt yhteensä 4,7 Mrd. euroa vuodessa. 

Kun taas tarkastellaan lastensuojelun muuttujia kuntaryhmittäin nähdään, että huostaan otettujen lasten osuus alle 18-vuotiaasta väestöstä vaihtelee kuntaryhmittäin maltillisesti. Huostaan otettujen lasten osuus on kuitenkin harvaan asutuilla alueilla (harvaan asutun maaseudun kunnat) selvästi korkeampi. Huostaan otettujen lasten osuus korostuu Itä- ja Pohjois-Suomen pienissä, harvaan asutun maaseudun kunnissa.

Vahva kansallinen maaseutupoliittinen suositus kuuluukin, että kunnissa arvioidaan laajemmat maaseutuun kohdistuvat vaikutukset kouluverkkoon kohdistuvien selvitysten ja suunnitelmien yhteydessä. Maaseutuvaikutusten arviointi on jo olemassa oleva menetelmä, joka sisältyy lainvalmistelun vaikutustenarviointiohjeeseen ja siitä on julkaistu erillisohje. Se on hyödynnettävissä myös paikallistason päätöksenteossa.

Tutkimus ja tilastot osoittavat, että

  • Kouluverkkoa on keskitetty voimakkaammin kuin mitä väestökehitys on maaseutualueilla heikentynyt. Peruskouluikäisiä oli vuonna 2021 yhteensä 10,1 prosenttia Suomen väestöstä, mikä oli 1,1 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2000. 
  • 66 % vuosien 2010-2018 aikana toteutetuista peruskoulujen lakkautuksista kohdistui maaseudulle 
  • 605 peruskoulua väheni vuosien 2012–2022 aikana. Vuoden 2022 lopussa oli toiminnassa 2 039 peruskoulua. Peruskouluja lakkautettiin samana vuonna 47 kappaletta ja eniten lakkautuksia oli Uudellamaalla ja Kymenlaaksossa. Viime vuosikymmenen aikana on peruskoulujen määrä vähentynyt eniten Etelä-Karjalassa (45,5 prosenttia), Etelä-Savossa (43,9 prosenttia). 
  • 220 kunnassa väheni koulujen määrä (2010-luvulla) ja voimakkainta keskittäminen on ollut pienimmissä kunnissa. Kunnissa, jossa on 4000–9999 asukasta väheni koulujen määrä kolmanneksella (32,2 prosenttia). Vastaavasti väheni peruskoulujen perusopetuksessa olevien oppilaiden määrä pienimmissä kunnissa 16 prosentilla ja 4000–9999 kunnissa 9,6 prosentilla.
  • Kielteisimmin koulun lakkauttaminen vaikuttaa maaseutualueilla yhteisöihin ja viittaa siihen, että itseään vahvistava kielteinen väestökehitys voimistuu lakkautuksen myötä.
  • Koululla on väestökehitysvaikutuksia. Koulun lakkauttaminen vaikuttaa ympäröivän yhteisön väestön vähenemiseen voimistaen tätä suhteessa tilanteeseen  ennen koulun lopettamista. Esimerkiksi ydinmaaseudun kunnissa, joissa kouluverkon muutokset olivat vähäisiä, peruskouluikäisten määrä väheni vuosien 2010–2020 aikana vain 2,7 prosentilla, kun keskimäärin ryhmän kunnissa peruskouluikäisten määrä väheni noin yhdeksällä prosentilla. Harvaan asutun maaseudun kunnissa, joissa kouluverkkomuutokset ovat olleet vähäisiä peruskouluikäisten määrä jopa kasvoi. 
  • Väestönkehityksen erot olivat 2010-luvulla huomattavia kouluverkkomuutosluokittain ja kuntaryhmittäin. Kaikissa kuntaryhmissä väestö kehittyi 2010-luvulla otollisimmin kunnissa, joissa kouluverkkomuutokset olivat vähäisimpiä. Useimmissa maaseutukunnissa, joissa kouluverkkomuutokset olivat vähäisiä, väestö supistui kohtuullisesti. Kuitenkin myös maaseutumaisissa kunnissa kuntaryhmään katsomatta väestönkehitys oli huomattavasti vahvempaa kunnissa, joissa kouluverkon muutokset olivat vähäisiä.
  • Yhteys voi olla myös toisen suuntainen: kouluverkkoa on voitu supistaa voimakkaasti ennakoiden, koska väestönkehitys on ollut tai väestönkehityksen on ennakoitu olevan heikkoa tulevaisuudessa. Pitkään jatkunut haastava väestönkehitys voi tuottaa kuntaan taloudellisia haasteita, jotka pakottavat säästämään kunnan resursseja esimerkiksi kouluverkkoa supistamalla. Toisaalta tämäkään ei yksiselitteisesti selitä väestönkehityksen ja kouluverkon supistumisen välistä yhteyttä, vaan kehitys saattaa perustua molempiin tekijöihin. Heikkoon väestönkehitykseen etenkin peruskouluikäisten ryhmässä reagoidaan supistamalla kouluverkkoa, mikä entisestään heikentää väestönkehitystä vähentämällä kunnan veto- ja pitovoimaa.
  • Tulomuuton näkökulmasta ei vaikuta, että suuriakaan kouluverkkomuutoksia tehneisiin kuntiin kohdistuisi pidemmän ajan kuluttua merkittävästi vähemmän tulomuuttoa. Tämän perusteella kouluverkkomuutoksen voimakkuudella ei ole selvää vaikutusta koko kunnan vetovoimaan. Suuren kouluverkkomuutoksen kunnissa huomattavasti korostunut lähtömuuttoalttius on mielenkiintoinen löydös, jonka voi tulkita linkittyvän kunnan pitovoiman haasteisiin, johon myös kouluverkko vaikuttaa merkittävästi.
  • Haastavin tilanne syntyy, jos kouluverkon supistaminen heikentää merkittävästi kunnan pitovoimaa, jolloin riskinä on noidankehä: kunnan pitovoima on heikko, jonka seurauksena taloudellisen tai väestöllisen paineen takia kouluverkkoa supistetaan, joka entisestään heikentää kunnan pitovoimaa, johtaen myös tulevaisuudessa paineeseen supistaa kunnan palveluita.

Aihealueittain koottua tietoa peruskouluverkosta, lähikouluista, koulukyydeistä, lapsivaikutuksista sekä lasten ja nuorten hyvinvoinnista

Arviointeja toteutuneiden kouluverkkomuutosten vaikutuksista

Yleiskuva väestömuutoksen vaikutuksista opetuksen järjestämiseen

Verkostoperuskoulukokeilu

  • Kuntaliiton Verkostoperuskoulu -hankkeeseen osallistuu 10 pilottialuetta vuosina 2022-2024. Kaikki pilotit huomioiden hanke kattaa 39 kuntaa.

Koulu- ja palveluverkkosuunnittelu

Lapsivaikutusten arviointi, lapsiasiat

Koulukyydit ja koulumatkat

Lasten ja nuorten hyvinvointi

Maaseutupolitiikan viimeisimpiä blogeja aiheesta

Muuta materiaalia Suomesta ja Pohjoismaista

Lisätietoa

  • Tantarimäki, Sami

    Erityisasiantuntija, maa- ja metsätalousministeriö

    Sähköpostiosoite: sami.tantarimaki@gov.fi
    Puhelinnumero: 050 431 2569

    Sami on erityisasiantuntija maa- ja metsätalousministeriössä ja toimii maaseutupolitiikan neuvoston tehtävissä. Sami on filosofian tohtori ja on aikaisemmin toiminut suunnittelijana Turun yliopiston Brahea-keskuksessa.